Kiuas

Kiuas on saunan sydän, kuten Erkki Helamaa toteaa samannimisessä kirjassaan. Jos saunan lämmin kivisydän ei toimi kunnolla, ei toimi saunakaan. Kiuas, paitsi lämmittää saunan ja kylpijät, se myös höyrystää kuumille kiville heitetyn veden löylyksi.  

Kiukaat jaotellaan karkeasti mm. lämmitysenergian ja lämmitystavan mukaan (RT 91-10475).  Lämmitysenergiana käytetään yleensä puuta tai sähköä. Myös neste- tai maakaasulla sekä polttoöljyllä lämmitettäviä erikoiskiukaita on olemassa.

Saunatalon saunojen isot, kerrosta alempaa lämmitettävät kiukaat vetävät noin tuhat kiloa kiviä.

Puulämmitteiset kiukaat

Puulla lämmitettävät kiukaat ovat joko sisäänsavuavia eli sisäänlämpiäviä tai ulossavuavia eli uloslämpiäviä, siis savupiipulla varustettuja. Lämmitystavan puolesta kiukaat ovat joko kertalämmitteisiä eli varaavia tai jatkuvalämmitteisiä eli kestolämmitteisiä.   

Kertalämmitteiset puukiukaat

Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään kuumaksi ennen saunomista ja suurehkoon kivimäärään varastoitunutta lämpöä riittää koko saunomisen ajan. Kertalämmitteinen kiuas on varaava, jolloin kivet muodostavat lämpöakun, johon lämpö varastoituu. Kertalämmitteisen saunan lämmitys vie yleensä muutamia tunteja.   

Savukiukaat

Sisäänlämpiävässä savukiukaassa – savusaunan kiukaassa – liekit, kuuma ilma ja savukaasut kuumentavat tulipesän yläpuolella olevat kiuaskivet. Lämmitettäessä savu poistuu aluksi avoimen ulko-oven ja myöhemmin ylös seinälle sijoitetun räppänän tai katossa olevan lakeisen eli lakeistorven kautta ulos. Saunassa viipyvä kuuma savu lämmittää myös saunan seinät ja katon, jotka kiukaan ohella antavat tasaisen säteilylämmön saunojille. Savusaunan lämmitysaika on muutamia tai useita tunteja. Lämmin savusauna on miedosti savun hajuinen ryyditettynä kuumista puupinnoista haihtuneiden hartsi- ja terva-aineiden tuoksuilla. Puupinnoille kerääntynyt aktiivihiili toimii tehokkaana ilman puhdistajana. Paikalla tehtävä rauniokiuas voidaan rakentaa joko vanhaan tapaan kivistä latomalla ja holvaamalla ilman laastia tai tiilistä tai liuskakivistä. Tiilistä muuratun savukiukaan teko-ohjeet on annettu RT-ohjekortissa (RT 91-10493). Nykyään on saatavissa myös valmiita savusaunan kiukaita.   

Kertalämmitteiset puukiukaat

Kun savukiuas parisataa vuotta sitten sai savupiipun, siitä tuli ulossavuava. Sen jälkeen se on käynyt läpi monta kehitysvaihetta. Puiden palaessa syntyvä kuuma ilma ja kuumat savukaasut lämmittävät ylöspäin virratessaan kiuaskivet. Lämpö siirtyy kiveltä toiselle myös johtumalla, kun alimmat ja suurimmat kivet lämpiävät ensin. Savu poistuu kivipesän sivussa tai päällä olevaan savuhormiin. Savupiipussa olevan savupellin asennoilla voidaan säädellä tulipesän vetoa ja sulkea hormi lämmityksen jälkeen. Kiuaskiviä on kiukaan tehosta ja mallista riippuen muutamasta kymmenestä jopa satoihin kiloihin, mikä vaatii usean tunnin lämmityksen. Kertalämmitteinen kiuas on umpikiuas. Sen tiilistä muurattu tai metallirakenteinen vaippa sekä kivipesän (löylypesän) luukku tai kansi on lämpöeristetty kiuaskivien lämmön säilyttämiseksi. Tiilistä muuratun kertalämmitteisen kiukaan ohjeet on annettu RT-ohjekortissa (RT 91-10475). Myös tehdasvalmisteisia kertalämmitteisiä kiukaita on saatavissa.   

Jatkuvalämmitteiset puukiukaat

Jatkuvalämmitteiset lämmitetään niin ikään kylpyvalmiiksi ennen saunomista, mutta lämmitystä voidaan jatkaa saunomisen aikana, joten lämpöä riittää niin kauan kuin puita poltetaan. Jotta jatkuvalämmitteisen kiukaan perusidea, lämmittäminen myös saunomisen aikana voi toteutua, kiuaskivien tulee olla erillään tulipesästä. Eri kiuasmalleissa on tästä erilaisia sovelluksia. Periaatteena on, että liekit ja savu eivät kosketa kiviä eivätkä siis voi mennä kivikerroksen läpi, kuten kertalämmitteisessä kiukaassa, vaan kiertävät omissa kanavissaan kivien välissä ja kiukaan vaipan solissa. Kivet lämpiävät osittain kuuman ilman vaikutuksesta, siis konvektiona ja osittain lämpö siirtyy kiveltä toiselle johtumalla. Kivien samalla kertaa harva ja riittävästi lämpösiltoja muodostava ladonta on siksi tärkeä. Markkinoilla on myös jatkuvalämmitteisiä varaavia kiukaita. Tällainen kiuas saadaan yhdellä pesällisellä käyttökuntoon, ja se toimii saunomisen alussa tavallisen jatkuvalämmitteisen kiukaan tapaan, mutta tulen sammuttua kiuaskivet pysyvät kuumina pitkään kuten kertalämmitteisessä.   

Sähkökiukaat

Sähköllä lämmitettäviä kiukaita, eli sähkökiukaita, on sekä jatkuvalämmitteisiä että kertalämmitteisiä. Jatkuvalämmitteinen on yleisimmin käytössä ja on siis sähkökiukaiden peruskiuas. Jatkuvalämmitteiset kiukaat ovat avokiukaita. Niissä kiertoilma kulkee alhaalta ylös kuumien vastuselementtien lomitse ja lämpenee. Kuuma kiertoilma lämmittää kiuaskivet, mutta ne lämpiävät myös lämmön siirtyessä johtumalla vastuksien vieressä olevilta kivillä ulommille. Kertalämmitteiset eroavat jatkuvalämmitteisistä siinä, että ne ovat lämpöeristettyjä umpikiukaita. Lämpö varastoituu lämmityksen aikana kiuaskiviin ja purkautuu luukun avaamisen jälkeen ulos saunatilaan. Sähkökiukaan osat ovat runko ja vaippa, lämmitysvastukset, kivitila ja kivet sekä kytkentäkotelo. Lämmitysvastukset sijaitsevat joko kivien välissä tai ympärillä. Kivitilan yleisin materiaali on ruostumaton teräs. Kiukaan toimintaa hallitsevat ohjauskeskus, ajastin, termostaatti ja lämpötilanrajoitin. Termostaatti katkaisee sähkövirran, kun kiukaan lämpötila on saavuttanut säädetyn arvon, jotta kiuas ei kuumene liikaa. Markkinoille tulee koko ajan lisää erilaisia sähköllä lämmitettäviä erikoiskiukaita. Esimerkiksi jatkuvalämmitteiset tasokiukaat, jotka on koottu vuolukivestä tai graniitista tehdyistä kivielementeistä. Lämpövastukset on sijoitettu kivimassan taakse, joten löylyvesi ei kosketa kuumia vastuksia.  

Lähde: Erkki Helamaa, ”Kiuas, saunan sydän”, Rakennustieto Oy, 1999.

Sivun tiedot on koostanut Raili Vihavainen.