Saunakonkeli vietti Japanissa kuukauden kiertäen sekä moderneja kaupunkisaunoja että maaseutujen perinnelöylyjä. Matkan tarkoitus oli tutustua paikalliseen hikoilukulttuuriin ja jakaa japanilaiselle saunakansalle suomalaista saunaperinnettä.
Teksti ja kuvat: Saunakonkeli eli Juha Kumara & Matti Kemi
Japani on eletty viime vuosina saunabuumia. Suomalaiselle tavan saunojalle tämä näyttäytyy ympäri yleisiä saunoja hiljaisina, kunnioittavina ja uteliaina pyöriviä japanilaisia saunaturisteja, jotka istuvat ylälauteella arvokkaasti kovissakin löylyissä. Suomeen ja saunoihin nuoria aikuisia vetää monissa populäärikulttuurin muodoissa ilmenevä skandinaavisen elämäntyylin ihannointi, moderni wellness-kulttuuri ja tarunhohtoisen totonottan, sisäisen ja ulkoisen harmonian tilan tavoittelu.
Japanissa on kuitenkin syvää, vuosituhantista hikoilukulttuuria myös omasta takaa. Ammoisina aikoina suuret, kiveen louhitut tai valtavista lohkareista kootut massiivista savusaunan kiuasta muistuttavat luolat lämpesivät kylissä päivittäin ja ihmiset kokoontuivat hikoilemaan näihin kertalämmitteisiin ishiburoihin kukin tyylillään, samoista syistä kuin suomalaiset savusaunoihinsa.
Koska vulkaanisen maaperänsä vuoksi maa on täynnä myös erilaisia kuumia vesikylpyjä, höyryhuoneita, sekä saunabuumin myötä syntyneitä perinteisiä suomalaistyyppisiä löylyn tiloja, ei Saunakonkelin tarvinnut miettiä kahdesti, kun mahdollisuus matkustaa nousevan auringon maahan kylpemään ilmaantui.
Perinteistä kylpemistä Tokiossa
Matka alkoi laskeutumisella Tokion hektiseen vilinään pilvenpiirtäjien seinistä kurottelevien 3d-mallinnettujen kissojen ja miljoonien ihmisten keskelle. Yksi miljoonista oli onneksi vanha ystävä, maailmaa ristiin rastiin kiertävä toimittaja sekä saunaentusiasti Miki Tokairin, jonka kanssa suuntasimme aistiärsykkeiden keskeltä laitakaupungin rauhaan ja kuumaan kylpyyn.
Syvällä Tokion esikaupunkialueella sijaitseva yhdeksän eri vesialtaan ja suolakiukaalla varustetun hiekkahöyrysaunan onsen-kompleksi, Yomori No Sato, on palvellut Chofun naapuruston asukkaita ja satunnaisia kävijöitä vuosikymmenten ajan ja ammentaa vetensä 1,500 metrin syvyydestä maan alta. Vesi on kasvien hajoamisjätteen tummaksi värjäämää, altaasta riippuen kuumaa, kylmää ja kaikkea siltä väliltä.
Yomori No Satossa päästiin parhaimmillaan rajaporttilaiseen tunnelmaan, kun hiljaisessa höyrysaunassa huokailtiin, valutettiin hikeä ja leppiinnyttiin. Löylyä huoneessa ei kuitenkaan tarvitse erikseen luoda; luonnon oma voima nostaa kuuman vesihöyryn hiekan läpi pitäen yllä jatkuvaa miellyttävää lämpöä.
Tokiossa tapasimme myös toisen matkakumppanimme, sekä suomeksi että japaniksi globaalista saunakulttuurista ja -tavoista kirjoittavan Ayana Murasen. Hänen kanssaan matkasimme kenties Japanin modernin saunabuumin tärkeimpään kohteeseen, Naganoon ja Nojiri-järven rannalla sijaitsevaan Lamp-hostelliin. Lamp ja sen suomalainen saunamaailma The Sauna ovat Japanin uuden saunatulemisen keskiössä, sillä jylhän vuoristoisen seudun keskellä, kirkasvetisen järven rannalla sijaitseva vanha leirintäalue on sen nykyisen omistajan Yuichi Nodan, tuttavallisemmin Bebe-sanin, kunnianosoitus sekä suomalaiselle hirsirakentamisperinteelle että simaiselle löylylle.
The Sauna houkuttelee vieraikseen enimmäkseen suurempien asutuskeskuksien nuoria aikuisia, jotka haluavat nauttia saunasta aidoimmillaan luonnon ympäröiminä, kuitenkin modernien palveluiden äärellä. Samaan hostelli- ja saunaketjuun kuuluvat myös pienemmät, eteläisen Kuyshu-saaren keskellä yhden asukkaan kylässä sijaitseva vanhaan kyläkouluun perustettu, kierrätysmateriaaleista valmistettu Rebuild Sauna sekä hieman Tokiosta pohjoiseen Ibarakin prefektuurissa upean vuoristojoen rannalla lämpiävä Koamigame. Kaikkia näitä yhdistää omistajiensa intohimo saunaa, luontoa ja vieraanvaraisuutta kohtaan.
Bebe on rakentanut Shinanomachin kylään Nojiri-järvelle yhteensä kuusi saunaa. Kaikki saunat lämpiävät puulla ja kiukaina on sekä paikallisten seppien rakentamia laadukkaita lämmönlähteitä että suomalaisen Narvin mallistoa. Saunoissa on huomioitu löylyn laki ja laudetilaa on vaativammallekin köllöttelijälle. Tunnelma on erittäin kotoisa; suuret puut huojuvat tuulessa, linnut ja karhut mellastavat ympäröivässä metsikössä ja saunamaailman läpi solisee kirkas vuoristopuro, johon voi löylyn jälkeen pulahtaa vilvoittelemaan.
Telttasaunassa tulivuoren kupeessa
Saunakonkeli vietti The Saunalla kolme päivää löylyttäen ja löylytellen paikallisen saunakansan kanssa. Tutustuminen uuteen japanilaiseen saunojasukupolveen paljastaa pieteetin ja intohimon tason, jolla japanilaiset suhtautuvat omaksi kokemiinsa asioihin. Lukuisat pienet pyyhkeet, sauna-asusteet huovutetusta villasta valmistettuine saunahattuineen ja lanneliinoineen sekä juomapullot, sandaalit ja vilvoitteluasut on huolella valittu, järjestelty ja viikattu valmiiksi pitkän kaavan saunasessiota varten.
Kun Suomessa kaupungistumisen myötä syntyi kattava yleisten korttelisaunojen verkosto, Japanissa kylpemisen käytännön tarpeeseen kehittyi kuumista lähteistä ammentava onsen-kylpylöiden paljous. Saunomisesta innostuneelle japanilaiselle tämä tarkoittaa, että monesti kunnon löylyn perässä on matkustettava pitkä matka The Saunan kaltaiseen saunakeitaaseen tai vaihtoehtoisesti vietävä itse sauna sopivaan paikkaan, usein luonnon keskelle, veden äärelle. Usein telttasaunojat kokoontuvat yhteen suuremmalla ryhmällä ja pystyttävät saunansa kaikkien yhteiseksi iloksi.
Yksi tällainen kokoontuminen järjestettiin tarunhohtoisen Fuji-tulivuoren kupeessa hulppean Mt. Fuji-hotellin pihamaalla. Tapahtuma oli samalla saunafestivaali, jossa eri telttasaunojen valmistajat esittelivät tuotteitaan, vihtojat antoivat hoitoja ja uuden ajan saunavaikuttajat keskustelivat japanilaisesta saunakulttuurista. Saunakonkeli järjesti vihta-sessioita, joissa tutustuttiin vihtomisen moniin tekniikoihin. Iltaisin keräännyttiin eleganttiin, kitschiä sekä kahdeksankymmentälukua huokuvaan bankettitilaisuuteen, jossa maankuulu koomikko Mag Manpei, sauna-aiheisen Sado-sarjakuvan luoja Tanaka Katsuki ja upeaa modernia saunateemaista ambientmusiikkia säveltävä Kengo Tokusashi viihdyttivät festivaalikansaa anekdooteilla ja pianomusiikilla.
Mt.Fujin tapahtuma muistutti myös siitä, millainen käsitys maailmalla suomalaisesta saunasta on aiemmin ollut. Telttasaunojen lisäksi vieraiden käytössä oli hotellin oma sauna, lähes ilmatiivis kuuma ja kuiva huone vailla aktiivista löylyn luontia. Kiitos Japanin uuden, asiaan perehtyneen ja Suomessa aktiivisesti vierailevan saunojasukupolven, modernit japanilaiset saunat ovat useimmiten enemmän jyvällä siitä, miten löylyä palvellaan.
Vuosituhantinen perinnesauna
Jos nykyinen saunasukupolvi uudistaa Japanissa käsitystä siitä, millaista on perinteinen suomalainen saunakulttuuri, tuo se samalla esiin oman maansa vanhaa, ikiaikaista löylyperinnettä. Shikokun saarella, pienessä Showan kylässä, on jäljellä yksi Japanin ainoista edelleen käytössä olevista perinteisistä ishiburoista, kallioon louhituista luolasaunoista. Jo 1300-vuotta sitten rakennetun kylpylaitoksen, Tsukahara no Karaburon, kaltaisia erilaisiin luonnonjyrkänteisiin louhittuja tai pohjalaisittain kuulainkivistä koottuja luolia, on aiemmin ollut ympäri Japanin saarta aktiivisessa käytössä niin arjessa kuin seremoniallisessa saunomisessa.
Luolia on lämmitetty kertaluontoisesti kuin savusaunoja ikään, mutta toisin kuin Suomessa, lämmityksen jälkeen on kömmitty suoraan tuuletettuun tulipesään, kuin massiiviseen kiukaaseen, jonka seinät hohkaavat luihin ja ytimiin iskevää ikiaikaista kiven kuumuutta. Showan kylässä saunaa ovat käyttäneet entisaikaan niin samurait, buddhalaiset kilvoittelijat kuin tavan kyläläiset sekä mentaalisen että ruumiillisen terveyden ylläpitämiseksi. Nykypäivänä saunaa lämmittää paikallinen yhdistys, jonka missiona on vaalia perinteistä paikallista kylpymuotoa.
Paikalle saavuttuamme kohtasimme heti nykyisen lämmittäjän, kivikasvoisen ja arvokkaasti kulkevan vanhan miehen, joka johdatti meidät ensitöikseen pihan perällä nököttävään vanhaan pyhäkköön. Pyhäkön tarkoitus on muistaa ja vaalia tarunhohtoisen buddhalaisen munkki Gyōkin perintöä. Gyōki omisti elämänsä yhteisönsä kehittämiseen, sairaiden auttamiseen ja erilaisiin paikallisiin projekteihin ympäri keskistä Japania. Saavuttuaan Showaan, hän ilmoitti kyläläisille saunan rakentamisen olevan prioriteettilistan kärjessä. Paikalliset pitivät kuitenkin viljasadon varmistamista kiireellisempänä tehtävänä, joten päädyttiin kompromissiin. Gyōki lupasi auttaa sadon kanssa, jos kyläläiset vastavuoroisesti auttavat saunanrakennustalkoissa. Näin syntyi sauna ja satokin valmistui ennätysajassa, joten sadonkorjuuta päästiin juhlistamaan simaisessa löylyssä.
Todisteena tästä palveluksesta kylälle ja sen asukkaille, saunaa lämmitetään edelleen useita kertoja viikossa perinteiseen tyyliin. Kaksi luolaa lämmitetään porrastetusti, joten saunomaan pääsee pitkin päivää. Luolien yhteydessä sijaitsee vilvoitteluhuone, jossa paikalliset viettävät aikaa syöden, lepäillen ja kovaäänisesti jutustellen.
Virallisesti kiukaaseen kehotetaan ryömimään kevyessä vaatetuksessa, mutta paikallinen väestö sukeltaa saunomaan monesti ilkosillaan. Perinteisesti saunalla on ollut palveluksessaan löylypoika, joka on juossut saunan ja meren väliä suolaista löylyvettä kantaen, mutta nykyään veden valelu luolaan on harvinaista. Lämpö on kuitenkin pehmeää, jykevää ja ruumiin lävistävää. Luolalöylystä ulos kömmittyään voi vain huokaista syvään, kiittää hämmästyttävän paljon Gyōkin näköistä saunanlämmittäjää löylystä ja toivoa, että Japanin kaunis ja omintakeinen löylykulttuuri säilyy modernien versioidensa ohella elinvoimaisena ja palvelee kansaa tulevinakin vuosituhansina.
