Kolme kuvaa Joonas Berghällistä: Tonttu, Miesten vuoro ja saunaveljet

Hiljattain ensi-iltaan tullut Tonttu-fantasiaelokuva, kiitetyn Miesten vuoro -dokumentin jatko-osa sekä Saunaseuran saunaveljet. Tässä käsikirjoittaja, ohjaaja Joonas Berghällin elämän tämän hetken kiintopisteet.

Teksti: Riitta Korhonen
Kuvat: Dreamland Pictures

Kuva yksi: Tontut

Avainsana on mielikuvitus. 

Mielikuvituksen voima on mahtava. Sen avulla pystyy kehittämään uutta, selättämään vastoinkäymisiä ja unelmoimaan. 27 vuotta dokumenttielokuvia tehnyt käsikirjoittaja, ohjaaja Joonas Berghäll tietää tämän. Ilman mielikuvitusta ei synny vetävää tekstiä, ei kantavaa tarinaa, ei katsojan tunteita koskettavaa kuvaa. Mielikuvitus auttaa tiukassakin paikassa. 

Kun kaverit kyselivät kaksin äitinsä kanssa kasvaneelta Joonakselta, missä hänen isänsä on, otti poika mielikuvituksen avuksi. Isä on korkea-arvoinen upseeri, hän on juuri nyt Vietnamin sodassa, poika kertoi. Ei kai nyt sen tason isä ehdi Kemin perukoille. 

Mielikuvituksesta on kyse myös marraskuussa ensi-iltansa saaneessa Berghällin uudessa fantasiaelokuvassa Tonttu. Elokuvassa sisarensa kadottanut Lumi-tyttö päätyy salaperäiseen tonttujen valtakuntaan, jossa valmistetaan kaikkien maailman lasten joululahjat. Taianomainen elokuva uskoo hyvän kantavaan voimaan.

— Tähän asti kohderyhmänäni on ollut 90 prosenttisesti naiset. Tonttu on koko perheen elokuva, Berghäll toteaa.  

Elokuvan Berghäll on ohjannut yhdessä Hannes Vartiaisen kanssa.  Elokuvan tuottaa Dreamland Pictures. Yhtiö on Berghällin ja hänen yhtiökumppaninsa Santeri Salmisen omistaman Oktober Oy:n aputoiminimi. Dreamland Pictures – making dream come true –  tehdä unelmista totta, tuo aiemmin vakaviin ja vaikeisiin aiheisiin keskittyneen Berghällin tuotantoon uuden ulottuvuuden, unelman, sadun. 

— Pitsasin, siis esittelin ideani elokuvasta Cannesin elokuvajuhlilla, ja se sai niin hyvän vastaanoton, että uskalsin ryhtyä töihin. 

Elokuvan teko vei yhteensä neljä vuotta ja maksoi 3,5 miljoonaa euroa. Rahoitus tuli Suomesta, Belgiasta ja pieneltä osin Kreikasta. Englanniksi tehty leffa jälkiäänitetään ja dubataan pienempiä lapsikatsojia varten kullekin kielialueelle. Elokuva on myyty jo 30 maahan.

Elokuvassa nähdään suomalaisia näyttelijätähtiä kuten Alma Pöysti, Eero Milonoff, Kati Outinen, Sara Melleri, Jarkko Niemi, Vesa Vierikko ja Pentti Svenholm sekä joukko kansainvälisiä tähtiä. 

Elokuvaa tehtäessä voi yhdessä kohtauksessa olla mukana 40–50 ihmistä, tuotannon väkeä ja näyttelijöitä. Joonas käsikirjoitti, tuotti ja lopulta ohjasi kaiken. Töitä tuli tehtyä kaksi vuotta putkeen. 

— En muista, koska olisin odottanut joululomaa samalla innolla kuin nyt, Berghäll toteaa, mutta toisaalta: 

— Tykkään siitä, että asiat ovat hanskassani. Tunnen elokuvan jokaisen pienenkin nyanssin, tunnistan näyttelijän jokaisen ihohuokosenkin värähtelyn. Olen silloin myös keskivertoa parempi myymään elokuvaa.

Myynti onkin sujunut hyvin. Rikastumaan elokuvalla ei kuitenkaan pääse. Elokuvien myyntihinnat ovat kautta maailman laskussa. 

— Euroakaan ei ole vielä omassa taskussa näkynyt.

Mutta Berghällin tähtäimessä onkin jotain rahaa arvokkaampaa: onnistuminen kansainvälisillä elokuvamarkkinoilla. Jos unelma toteutuu, tulee Tontusta Suomen Harry Potter, fantasiaelokuva kaikenikäisille. Elokuvan toinen osa Tonttu ja vaaleanpunainen kirje on jo käsikirjoitusvaiheessa.  

Vaaleanpunainen kirje oli myös Berghällin vuonna 2022 kirjoittaman omaelämäkerran nimi. Värillä on väriä. Joonas löysi lääkäriäitinsä Raija Berghällin jäämistöstä vaaleanpunaisen kirjeen, jossa vaikeaan aivoleikkaukseen valmistautunut äiti antoi elämänohjeita ja lohtua pojalleen. Äiti selvisi ja oli läsnä poikansa elämässä aina kuolemaansa, vuoteen 2015 asti. 

Kuva kaksi: Miesten vuoro

Avainsana on alastomuus. 

Vuonna 2010 Joonas Berghäll ohjasi yhdessä Mika Hotakaisen kanssa Miesten vuoro -nimisen dokumenttielokuvan. 

— Voin tuolloin fyysisesti ja henkisesti kaikin tavoin huonosti ja aloin silloisen naisystäväni kehotuksesta käydä Tampereella Rajaportin saunassa. Naisystäväni sanoi, että kun menin saunalle, olin kun myrkyn niellyt. Kun tulin takaisin, hymyilin.

Miesten saunakäyttäytyminen kiinnitti Joonaksen huomion. 

— Saunoin Rajaportissa ahkerasti puolen vuoden ajan ja opin näkemään miesten käyttäytymisen hienovaraisia sävyjä. Miehet tarvitsevat aikaa. He eivät heti pulputa koko elämänhistoriaansa lauteilla istuvalle naapurille. Kuuntelijan pitää oppia lukemaan rivien välistä. Mies ei ehkä kuuna päivänä pyytäisi apua, mutta saattaa huutaa sitä silti sanattomasti koko olemuksellaan.

Kerran Joonas kuuli, miten mies kertoi kaverilleen löytäneensä juuri elämänsä naisen. Sitä vaan lonkalta, tällainen fundamentaalinen tunnustus kesken löylynheiton. 

— Tajusin samalla sekunnilla, että tässä se on, uuden elokuvani aihe ja soitin siltä seisomalta Mikalle.

Miesten vuoro kuvaa miehiä saunassa, heidän ajatuksiaan, pelkojaan ja unelmiaan. Elokuvasta tuli valtava menestys. Sen on nähnyt noin 52 000 katsojaa. Tämä on moninkertainen määrä moneen muuhun dokumenttiin verrattuna. 

Pehmittääkö kuumuus luutuneimmankin pään vai mistä saunan voimassa oikein on kyse?

 — Alastomuudesta, vastaa Berghäll. 

— Alastomana ihminen on paljaimmillaan, alastomana ei voi peitellä mitään. Katso vaikka minua. Olen tällainen rujon näköinen mies, en todellakaan mikään Adonis. Alastomana muiden edessä olen oppinut hyväksymään itseni ja muut. Alastomana olet aidoimmillasi, ilman ulkoisia avuja. Ihminen on sydän auki. Tämä tekee mielelle ja sielulle hyvää. Uskon, että tässä on saunomisen ihme.

Se, joka haluaa tulla saunaan uimahousuissa, ei halua tai uskalla kohdata itseään, uskoo Berghäll. 

— Muualla maailmassa uimavaatteiden käyttö saunottaessa näyttää yleistyvän, vähän näin on jo meilläkin. Sääli. Koitetaan säilyttää tämä pieni etumatkamme ja vaalia aitoa saunomiskokemusta.

Miesten vuoro kertoi yli viisikymppisistä miehistä. Nyt Berghällin mielessä on tehdä dokumentille jatko-osa jossa ääneen pääsisivät 18–25-vuotiaat miehet. 

— Sanotaan, että sukupolvien teot seuraavat meitä jossain muodossa seitsemän, jopa yhdeksän sukupolven ajan. Olisi todella mielenkiintoista kuulla, mitä nuoret miehet juuri nyt ajattelevat ja tuntevat. Onko heidän arvomaailmansa sama kuin isiensä? Mikä heitä ketuttaa, mikä tuo iloa?

Koska Miesten vuoron jatko-osa toteutuu?

— Liput ja laput on lähetetty Elokuvasäätiölle. Katsotaan nyt, miten käy, Berghäll sanoo. 

Miesten vuoro oli Suomen ehdokas Oscar-gaalaan ja voitti parhaan dokumentin Jussin vuonna 2011. Kaikkiaan dokumentti keräsi 13 palkintoa.

Kuva kolme: Saunaveli

Avainsana on stressittömyys. 

— Käyn Saunatalolla tiistaina, keskiviikkona, perjantaina, lauantaina ja aina surin piirtein samaan aikaan. Tulen klo 18.45 ja lähden klo 21.00 viiden viimeisen lähtijän joukossa. Paitsi perjantaisin, jolloin olen saunassa klo 22:een asti. Tontun palavereja ja kuvauksiakin suunniteltiin Saunatalon vuorojen mukaan. Sanoin, että silloin ja silloin pitää viimeistään lopettaa, että ehdin saunaan.

Berghäll sanoo, että saunominen on pelastanut hänen henkensä, etenkin työntäyteisenä vaikeana vuotena 2024. 

— Minulla on ranteessa amerikkalainen ihmekello, joka mittaa lähes kaikkia elintoimintojani. Stressitasoni oli vaikeimpina aikoina saunomaan mennessä aina tapissa, mutta laski parin tunnin saunomisen jälkeen täysin nollaan.

Joonas on sairastanut myös vaikean borrelioosin. 

— Sauna ei borrelioosia parantanut, mutta se sai minusta ulos kaikki kuona-aineet ja kevensi näin oloani. Söin monta vuotta aivan tajuttomat määrät antibiootteja. Mies laskee syöneensä kuukausittain yli 1600 tablettia. Sairauden hoitaminen tuli maksamaan lähes 100 000 euroa. 

Joonas piti jonkin aikaa amerikkalaiselle lääkärilleen Richard Horowitchille päiväkirjaa voinnistaan. Näin se meni: Viikko yksi: ihan peetä. Viikko kaksi: ihan peetä. Viikko kolme: huippuhyvä. Viikko neljä: huippuhyvä. Viikko viisi: ihan peetä. 

— Pitkään pähkäilimme, mistä muutos johtui. Työmäärä oli koko ajan sama, söinkin samoin. Sitten syy löytyi. Huonoilla viikoilla en ollut käynyt kertaakaan saunassa. Hyvillä viikoilla olin etätöissä Tervolassa ja saunoin kuusi kertaa viikossa.

Pohjoisessa, Tervolan Louen kylässä sijainnut äidin koti on ollut Berghällin maanpäällinen paratiisi.  Siellä Berghäll on ladannut akkujaan koko aikuisikänsä. Nyt talo on myyty ja Louen korvaa Vaskiniemi saunoineen.

Saunatalolla Berghäll aloittaa aina nelossaunasta ja käy illan mittaan kaikki saunat läpi. Sähkösaunakin kelpaa, jos kaverit sinne haluavat. Sama kaava toistuu päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen: ensin kovat löylyt, sitten pulahdus veteen ja sitten uudestaan ja uudestaan… lopuksi vielä kahvilaan. 

Oikeastaan kyse ei ole edes saunomisen ihanuudesta, Berghäll paljastaa. Kyse on yhteisöllisyydestä, yhteenkuulumisen vahvasta tunteesta. 

— Parasta ovat saunaveljet. Kun avaan saunan oven ja näen, että siellä istuvat saunaveljet, niin mieleni lepää. Saunaveljet ovat minulle äärettömän tärkeitä, henkireikä tai ehkä vielä isommin, henkinen selkäranka johon nojata.

Sauna on Berghällille meditatiiviseen kokemus, vaipumista zen-tilaan. Zen tarkoittaa suoraa kokemista ilman turhia ajatuksia, mielen rauhoittumista, läsnäoloa itsensä kanssa. 

— Tulikuumasta saunasta jääkylmään veteen, sitten taas lauteille, katsella merta, olla hiljaa. Mikään ei ole pitänyt minua pinnalla samalla tavoin kun Suomen Saunaseura ja Saunatalo.

Kun Joonas oli pieni poika, hänen äitinsä oli huolissaan, oppiiko poika saunomaan, kun perheessä ei ollut isää opettamassa saunomisen saloja. 

Turhaan äiti huolehti.