Saunominen juhannuksena voi olla vuodesta toiseen toistuva rituaali tai ennenkokematon, hauska tapahtuma. Joskus juhannussauna voi yllättää. Kokosimme saunaseuralaisten muistoja ikimuistoisista juhannuksista.
Koonnut: Riitta Korhonen
Kuva: Eina Sirparanta | Visit Finland
YO-HATTU SAUNAKUUPPANA
”Kaikenlaisia löylyjä ja löylynheittoja on tullut nähtyä, mutta tämä muisto on yksi erikoisimmista. Olin kerran lapsuudessani juhannussaunassa yksityiskodissa Vihdissä. Seurueessa oli mukana tuore kevään ylioppilas. Hän sai päähänsä tulla saunomaan ylioppilashattu päässä. Niinpä me sitten heitimme vettä kiukaalle hänen ylioppilashatullaan. Hyvät oli löylyt!”
Ben Grass, Saunaseuran kunniapuheenjohtaja
*****
HIMOSAUNOJA LIMPSAN VOIMALLA
”Lapsuudessani limpsaa sai vain saunapäivinä. Juhannuksena mökin keittiössä körötti kokonainen kori juotavaa. Laskin, että pulloja oli paljon enemmän kuin meitä lapsia. Vietinkin siten koko juhannuksen saunassa. Saunoin aatonaattona, aattona, juhannuspäivänä ja vielä seuraavanakin päivänä. Tiesihän joka käynti uuden limpsapullon. Punainen Jaffa oli paras!”
Timo Mattila, konsultti
*****
*****
ENSIMMÄINEN SANANI JUHANNUSSAUNASSA
”Lapsena, 1950-60 -luvulla, kotiapulaisemme ollessa ansaitulla kesälomallaan, vietin kesiäni usean sukupolven asuttamassa maalaistalossa Kuopion maalaiskunnassa Sulkupurolla kummitätini ja ”korvikemummoni”, jo tuolloin edesmenneen mummon nuorimman sisaren, hoivissa. Tässä talossa saunottiin joka ilta sunnuntai-iloja lukuun ottamatta. Juhannuksena ovenpielet koristeltiin juhannuskoivuin. Vanhassa saunassa oli suuri kertalämmitteinen pönttökiuas ja saunan edessä vinttikaivo. Uraa Helsingissä tehneet vanhempani tulivat taloon kesälomalleen juhannukseksi. Olin yhden ja puolen vuoden ikäinen juhannuksena 1957. Päivän mittaan aikuiset olivat höpöttäneet äitini Eevan olevan tulossa. ”Ieva tulloo, Ieva tulloo.” Kun äitini sitten tuli, olin juhannussaunan lauteilla, josta kuulemma kajautin ensimmäisen sananani IEVA!”
Topi Vesteri, isoisä, eläkeläinen
*****
OSANA SUKUPOLVIEN KETJUA KORJAA
”Minulle juhannus on aisteja, tuoksuja, makuja ja värejä. Näen itseni kävelemässä mökkitiellä äitini ja jälkikasvuni kanssa. Olemme vihdanteko matkalla. Äitini opettaa, miten lenkki koivunoksien ympäri tehdään jotta vihta saadaan pysymään koossa. Kesän vihreys, luonnon läheisyys, koivuvihdan ja saunan tuoksut, puhdas pyyhe saunan penkillä, kauniit kesäkukat tyynyn alla. Tästä kaikesta muodostuu mieleeni visuaalinen muistikuva, minun juhannukseni. Olen osa sukupolvien ketjua, jatkan perinteitä. ”
Hanna Neuvo, toimitusjohtaja
*****
YLLÄTYS LAUTEILLA
”Vietimme juhannusta kaupungissa ja iltapäivästä menimme kerrostalomme saunaan päivän ensimmäisinä saunojina. Alle kouluikäiset lapsemme suuntasivat heti löylyyn. Hei isi, täällä on joku setä, huusi hetken kuluttua tyttäremme. Tosiaan. Lauteilla istui noin viisikymppinen mies vähän kallistuneessa asennossa – vieressään jokunen pullo. Tunnistimme miehen talon asukkaaksi ja tajusimme, että hän oli kuollut. Ilmeisesti mies oli ollut edellisillan viimeinen saunoja ja kuollut saunoessaan. Hälytimme poliisit.
Myöhemmin sauna pestiin huolella ja lauteet uusittiin. Meiltä jäi juhannussauna sillä kertaa saunomatta, mutta mieliimme tapahtuma painui. Lapset eivät onneksi saaneet tapahtumasta traumoja. Se viisaus samalla vahvistui, että sauna ja viina eivät sovi yhteen.”
Kristina Niini, opettaja
*****
*****
PYHÄ TOIMITUS
”Juhannuksesta en niinkään piittaa, mutta juhannussauna on minulle pyhä asia, kesän kohokohta. Minun juhannussaunarituaalit ovat jo vuosikymmenten ajan olleet samanlaiset ja haluan tehdä kaikki valmistelut alusta loppuun itse ja yksin. Kukaan ei tosin edes uskalla sekaantua valmisteluihini, koska kaikki tietävät, miten tärkeää tämä on minulle.
Mökkimme on Ahvenanmaan saaristossa. Siellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, kaikki on hyvin alkeellista. Ensin kannan saunaan vedet, kerään risuja muuripadan ja kiukaan tulisijan sytytykseen sekä valitsen lämmitykseen sopivat puut.
Aloitan lämmittämisen koivulla mutta kun kiukaan pesä on lämmennyt tarpeeksi, lisää sekaan saarnia. Saarni syttyy hitaasti, mutta antaa hyvän lämmön. Toimin aina yhden tulitikun periaatteella, siis vesipata ja kiuas on saatava syttymään samalla tikulla. Eihän siihen nyt voi koko tikkuaskia tuhlata! Melkein aina onnistustunkin yhden tikun taktiikassani. Sauna on lämmittämisen alkaessa jo tietysti pesty ja puleerattu.
Pyhä periaatteeni on, ettei saunaa saa jättää yksin lämpenemään. En ylipäätään tajua, miten joku voi edes tehdä niin. Lähipiiristäni ainoastaan poikani on sisäistänyt ja oppinut tämän kultaisen säännön. Saunan lämpenemistä seuratessa saan ihailla kaunista luontoa, merta ja lintuja. Veden ja lintujen äänet ovat saariston sinfoniaa.
Seuraavaksi on vihtojen teko. Vihdoista jääviä pieniä oksia ei saa missään tapauksessa heittää pois. Teen niistä pikkuvihtoja ja ripustan ne roikkumaan saunaan. Ne tuovat tuoksua ja luovat tunnelmaa.
Olen opettanut lähisukuni vihtomaan. Se menee näin: ensin vihta kastetaan ja sitä lämmitetään hetki kiukaalla. Sen jälkeen vihta nostetaan hellästi kasvojen päälle ja nautitaan sen tuoksusta ja pehmeydestä. Sen jälkeen vihdotaan koko kroppa ylhäältä alaspäin. Viimeiseksi jo kuluneella vihdalla hierotaan selkä sekä jalat. Ja ihan vihoviimeisenä loppuvihdalla hierotaan vielä jalkapohjat. Jalkapohjissa on paljon akupisteitä ja siksi niiden hieronta tuntuu taivaalliselta. Ja aina paremmalta tuntuu, jos joku toinen hieroo.
Saaristossa kasvaa paljon villiyrttejä. Kerään myös yrttejä ja viinimarjapensaan lehtiä ja teen näistä yrttikimppuja jalkakylpyjä varten.
Opin tämän kaiken jo pikkulikkana isoäidiltäni. Valmistautuminen eri vaiheineen voi vaikuttaa työläältä, mutta ei se sitä ole. Kaikki on valmista vajaassa parissa tunnissa ja ensimmäiset pääsevät saunomaan.
Juhannussauna on minulle meditatiivinen kokemus ja sen valmistaminen on harras, pyhä toimitus.”
Pirjo-Riitta Antvuori, seniorisaunoja
*****
