Sari Parviainen ja Ville Seppänen ovat Saunaseuran vuoden saunojat. Tunnustus annettiin hyvästä sauna-asenteesta, positiivisuudesta ja toiset huomioivasta käytöksestä Saunatalolla. Valinnan teki tuttuun tapaan Saunatalon henkilökunta.
Teksti: Karoliina Saarnikko
Kuvat: Reetta Virtanen
– Aivan käsittämättömän hieno kunnianosoitus. Olen aivan mykistynyt, vuoden saunoja Sari Parviainen toteaa ensi käteen.
– Todellakin. Kyllä tämä menee CV:ssäni aivan varmasti ylimmälle riville, lisää Ville Seppänen samaan hengen vetoon.
Vuoden saunojat ovat silminnähden otettuja saamastaan kunniasta ja hieman hämmentyneitäkin.
Positiivisuus ja kunnioitus Saunataloa ja toisia saunojia kohtaan paistaa kuitenkin välittömästi läpi molempien puheista.
– Kyllä tämän talon merkitys on erityisesti nyt korona-aikana korostunut, Sari toteaa.
– Saunatalolla käyminen on tuonut vastapainoa kaikelle tälle etätyölle tässä korona-ajassa. Saunominen on ollut henkireikä ainakin minulle, hän huokaa.
– Sama. Nyt covidin aikaan en ole oikeastaan muualla käynytkään kuin työhuoneella ja täällä, Ville vahvistaa.
Pakolliset sulutkaan eivät ole saaneet tunnelmaa latistumaan. – Olen niin kiitollinen tästä paikasta, Sari toteaa.
– Olen niin kiitollinen myös siitä, että saatiin viime keväänä kiinnioloaikana tehtyä huoltotöitä ja pystyttiin pitämään Saunatalolla kesällä auki. Se oli niin ihanaa. Mobiilisaunassa kun saunoi, oli olo kuin olisi kesämökillä, Sari hehkuttaa.
– Salvoksen mobiilisauna on kyllä paras liikuteltava sauna, missä olen ikinä käynyt! toteaa myös Ville.
Ensin vieraana, sitten jäsenenä
Sari Parviainen, 58, on ollut Saunaseuran jäsen 12 vuotta.
– Liityin jäseneksi 2.2.2010 ja samana päivänä 12 vuotta myöhemmin sain toiminnanjohtajalta soiton, että minut on valittu vuoden saunojaksi, Sari nauraa iloisesti. – Uskomaton sattuma!
Aivan ensimmäisen kerran hän kävi Saunatalolla jo 2001 erään ystävänsä vieraana, mutta ei tuolloin osannut edes haaveilla jäsenyydestä.
Vasta kun hän tutustui saunasisko Marja-Leenaan ja tuli hänen vieraakseen Saunatalolle vuonna 2009, unelmasta alkoi tulla totta.
– Muistan, että oli joulukuu ja kävelimme Marja-Leenan kanssa mäkeä alas tänne Vaskiniemeen. Pakkasta oli -10 astetta, ja mietin, että hitsi, kohta minun pitäisi mennä avantoon, Sari muistelee.
Samalla kerralla emäntänä toiminut Marja-Leena hankki hänelle suosittelijat ja helmikuussa, Sarista tuli jäsen.
Nyt hän käy Saunatalolla kaksi kertaa viikossa ja saunominen tuo hyvää vastapainoa työlle, joka vaatii keskittymistä ja tarkkuutta.
Hän työskentelee asiakkuuskoordinaattorina Yrjö ja Hanna -säätiössä, joka tarjoaa yhteisöllistä asumista eri ikäisille sekä hoivapalveluja ikääntyneille ja muille erityisryhmille eri puolilla Suomea.
Isältä pojalle
Ville Seppänen, 39, pitää itseään melko noviisina saunaseuralaisuudessa, sillä hän on ollut jäsenenä noin neljä vuotta.
– Tulin ensimmäisen kerran Saunaseuralle faijan kanssa, joka oli jäsen, Ville muistelee.
– Molemmat suhtaudumme intohimoisesti saunomiseen ja kotisaunassa Käpylässä saunomisen lisäksi kävimme ahkerasti Saunaseuralla.
Vuonna 2017 isä ja poika kuitenkin huomasivat, että heidän elämänrytminsä olivat sen verran erilaiset, että alkoi olla vaikea löytää yhteistä aikaa lähteä Saunatalolle.
– Silloin faija ehdotti, että nyt voisit poika itsenäistyä ja hankki minulle suosittelijat, Ville nauraa.
Nyt Ville käy Saunatalolla niin usein kun ehtii.
– Reissaan työprojektien takia paljon, mutta tulen tänne aina kun olen kaupungissa. Yritän käydä noin 2-3 kertaa viikossa, hän kertoo.
Ville on luovan alan toimija ja tekee muun muassa lavastuksia, valo- ja videosuunnittelua teatteriin, oopperaan ja tanssiin. Hän myös opettaa Teatterikorkeakoulussa ja viimeiset kaksi vuotta hän on opiskellut dokumenttielokuvaa Tallinnan yliopistossa.
Saunarutiinit vaihtelevat
Entä mitkä ovat vuoden saunojien saunarutiinit?
– Itse käyn ensimmäiseksi meressä ja menen vasta sitten saunaan, Sari kertoo.
– Tapa muodostui saunasulun aikaan, kun kävimme aamupulahduksella lähirannassa Lauttasaaressa mieheni kanssa pitkälle syksyyn avannossa.
Avannon jälkeen Sari suuntaa kolmossaunaan, jonka hän nimeää suosikikseen.
– Tosin kaikki saunat ovat hyviä omalla tavallaan. Kirkossa eli vitosessa on hyvät löylyt ja kakkosen puusaunasta tykkään myös. Näköalaltaan nelonen on ehdoton ykkönen. Siellä voi istua pitkään ja vaikkapa jutella saunasiskojen kanssa, Sari kertoo.
Kahvion antimista Saria miellyttää eniten juomista kombutcha ja ruoista siikaleivät, lohikeitto ja äyriäissalaatti.
Sarin saunakerta kestää 2,5-3 tuntia.
– Tunnelma täällä Saunatalolla on sellainen, että aika pysähtyy, hän huokaisee.
Villen saunarutiinit vaihtelevat.
– Saunomiseni voi jakaa karkeasti kahteen eri versioon: alle puolentoistatunnin lounassaunaan ja yli kahden tunnin saunaan, hän kertoo.
– Joskus harvoin kun aikaa on enemmän, saatan olla täällä kuusikin tuntia, Ville kertoo.
Tietyt rutiinit kuitenkin pysyvät.
– Aloitan aina vitosesta ja menen mereen. Sitten riippuen siitä, onko pitkä vai lyhyt kerta, saunominen kulkee erilaisia reittejä.
Villelle sauna on ennen kaikkea hiljentymisen ja rauhoittumisen paikka.
– Puhe on mun yksi keskeisimpiä työvälineitä, mutta täällä olen aivan hiljaa. Rauhoitan olkapäilläni kiikkuvan mehiläispesän.
– Kun käyn lounassaunassa, ehdin siivoamaan häiritsevät ajatukset mielestä. Mutta kun saunon pidempään, ei jää mitään ajatuksia, mieli tyhjenee kokonaan, Ville kertoo.
Pitkän saunomiskerran aikana Ville ehtii istuskella takkahuoneessa, lukea Suomen Kuvalehden ja nauttia kahvion antimista.
– Pitkällä saunomiskerrallahan minä syön koko menun läpi, hän nauraa.
– Joskus lounassaunassa käydessäni en ehdi syömään mitään ja se harmittaa. Kahvion anti on mielestäni niin juhlavaa.
Entä Villlen lempisaunat?
– Rakastan vitosta ja kolmosta. Päivävuorossa kolmonen voi olla liian tiukka, mutta noin neljän jälkeen se on mulle optimi, Ville pohtii.
– Ykkösestä käyn nukkumassa, jos on aikaa. Nelonen on ollut viime aikoina tosi luonteikas myös, hän luettelee suosikkejaan.
Vuoden saunojien suhde Saunatalon saunoihin on selkeästi henkilökohtainen.
– Todella! Ihan älyttömän henkilökohtainen suhde tulee saunoihin, Ville vahvistaa.
– Kun ei ole pitkään aikaan käynyt vitosessa ja sitten menee sinne ja joku luo oikein rauhassa löylyt, niin se fiilis on aivan mieletön.
Sari tarttuu saman tien löylyn luomiseen.
–Miten se löylyn luominen onkin niin taitolaji. Ihan eri asia heitätkö löylyn vai luotko sen rauhallisesti, hän hehkuttaa.
– Se on kiinnostava juttu se löylyn luominen. Sitä tarkkailee, miten vanhemmat tekevät sen ja yrittää itse toistaa sen, mutta se ei ole niin helppoja. Se on luonnin taitoa, Ville on samaa mieltä.
–Ja se mikä se oikea paikka on. Onko se kello yhdeksässä vai kahdessatoista? Pyörittääkö veden kaikkialle vai laittaako vain yhteen paikkaan, Sari innostuu.
Kaikki mahtuvat lauteille
Ajoittain Saunatalon lauteilta kantautuu negatiivista palautetta joidenkin käytöksestä.
Mitä vuoden saunojat ajattelevat tästä?
– Saunatalolla on todella erilaisia merkityksiä ihmisille. Itselleni tämä on hiljentymisen paikka, mutta monille se on tärkeä nimenomaan sosiaalisen puolen takia. Jotkut tykkää saunoa itsensä ihan ravun punaiseksi ja toiset ei juuri heitä löylyä.
– Kun kuuntelee vanhempien jäsenten suullista perimätietoa kaikista kirjoittamattomista säännöistä, tajuaa, että ne ovat toki toisiaan täydentäviä, mutta joistain jutuista on myös moni eri versioita, Ville pohtii.
– On otettava huomioon, että Saunatalo toteuttaa eri funktioita eri ihmisille ja kaikkien pitää saada saunoa niin kuin haluaa. Kaikki erilaiset saunojat mahtuvat lauteille, hän muistuttaa.
Villen omat kokemukset ovat pelkästään hyviä ja hän kiittää Saunatalon tunnelmaa.
Sari on samoilla linjoilla.
– Pitäisi muistaa, että olemme ihan järjettömän etuoikeutettuja, kun saamme käydä täällä saunomassa. Ja mielestäni sellainen kunnioitus tätä taloa, sen henkilökuntaa ja kanssasaunojia kohtaan pitäisi aina muistaa, Ville toteaa.
Lopuksi Ville haluaa vielä nostaa esiin yhden ehdotuksen.
–Nyt kun koronan vuoksi on ollut vieraskielto, täällä on ollut paljon vähemmän ruuhkaa ja rauhallisempi tunnelma. Työpalaverien puuttuminen lauteilta on vaikuttanut positiivisesti saunomisen rytmiin ja tunnelmaan.
– Mietin, että voisiko jatkossakin olla näin. Että jos vaikka vieraita saisi tuoda vaikkapa kaksi kertaa kuukaudessa eikä joka kerta? Ville ehdottaa ja Sari nyökkää vieressä.
– En tarkoita, etteikö vieraiden tuominen olisi tärkeää ja mekin molemmat olemme tulleet tänne jonkun toisen kautta ja tuoneet myös itse vieraita, mutta kuitenkin tämä tunnelma ja rauha on tärkeää yhtä lailla.