Risto Salminen asui nuoruudessaan perheensä kanssa Saunatalossa ja teki nuorena miehenä koulun ohella talonmiehen hommia talolla ja lämmitti saunoja. Lähes 45 vuotta Saunaseuran jäsenenä ollut Salminen tuotiin eräänä sunnuntaina yllätysvierailulle nuoruutensa pihapiiriin 70-vuotispäivien kunniaksi, ja päivä oli muistoja täynnä.
Teksti: Janne Koskenniemi & Karoliina Saarnikko
Kuvat: Janne Koskenniemi
– Muutimme tänne perheeni kanssa vuonna 1959, kun vanhempani alkoivat toimia talonmiehinä Saunatalolla. Asuimme lämmittäjän asunnossa. Muistan, että auttelin vanhempiani talonmiehen hommissa jo silloin, Salminen muistelee.
Salmisen perhe asui 1960-luvun taitteessa hetken muualla, mutta he palasivat takaisin. Samalla Salminen aloitti Lauttasaaren yhteiskoulun.
– Lukioaikana tein sopimuksen Saunaseuran kanssa, että autan sivutoimisesti Saunatalolla, sen mitä opiskeluilta ehdin. Äitini siirtyi auttelemaan kassassa ja minä leikkasin nurmikot, hoidin pihoja ja tein kaikenlaista pikkuhommaa.
– Joskus talvisin kävin välitunneilla luomassa lumia pihasta ja tarkistamassa, että avannon pumppu toimii eikä avantoon muodostuu jäätä. Lauantaisin ja muina vapaapäivinä ja tietenkin kesälomalla hoidin sitten kokoaikaisesti saunan lämmitystä, Salminen kertoo.
– Oli hyvä, että pystyin auttamaan perhettäni ja täyttämään tämän tehtävän.
Salmisen mukaan perhe viihtyi Saunatalolla hyvin.
– Olihan tämä upea ympäristö asua, ei ollut meillä kyllä mitään valittamista. Kaikki koulukaverini olivat Lauttasaaresta ja Vaskiniemessä pystyi tekemään vaikka mitä kesäisin. Piha oli vapaana aina sunnuntaisin ja maanantaisin, ja meillä oli oma vene tuossa rannassa. Tämä oli kuin huvila meille! Salminen naurahtaa.
Savupaloja, murtovarkauksia ja Spede
Millaisia sattumuksia noista ajoista on jäänyt Salmisen mieleen?
– No toki muutamia nokipaloja sattui ja sen myötä tuli joskus aikamoisia äkkilähtöjä, Salminen muistelee.
Savupalojen lisäksi Salminen sai todistaa murtovarkauksia.
– Muutaman kerran meidän täällä asuessa tapahtui murtoja. Varkaat tulivat aina tuolta saunan päästä, terassin oven kautta, koska me asuimme pohjoispäässä.
–En tiedä, kuinka he osasivat, mutta kassan tiloihin he tietenkin heti suunnistivat. Ei siellä säilytetty niinkään rahaa, jota varkaat olisivat voineet viedä, mutta muistaakseni he varastivat sitten tupakkaa ja sen sellaista, Salminen kertoo.
Muistellessa muistoja alkaa palautumaan lisää mieleen.
– Ne kerrat muistan todella hyvin, kun Saunaseuralla kuvattiin Speden filmejä parina kesänä, Salminen lisää.
– Saunalla myös tehtiin erilaisia lehtijuttuja ja pääsimme lapsena sisareni ja koulukaverini kanssa jopa amerikkalaisen Life-lehden sivuille. Meidät kuvattiin kakkossaunassa, Salminen kertoo.
– Niin ja kerran olin sahaamassa avannon reunoja, kun jonkun koira juoksi haukkuen kohti ja putosi tietysti suoraan avantoon. Onneksi pystyin pelastamaan sen.
Salmisen äidillä tarinoita olisi riittänyt varmasti vaikka kuinka. Pirkko Salminen työskenteli Saunatalon saunaemäntänä eläkkeelle jäämiseensä asti. Hän tunsi hyvin asiakkaansa ja asiakkaat hänet.
– Äitini tapasi saunalla monia kuuluisuuksia ja emännöi lukuisia tilaussaunatilaisuuksia niin kotimaisille kuin ulkolaisille ryhmille.
Tilanpuute ennen ja nyt
Mikä Saunatalolla on eniten muuttunut sinun ajoistasi?
– Onhan tämä muuttunut kovasti. Ja muuttui tietenkin jo sinä aikana, kun olin itse täällä.
– Kun asiakasmäärät kasvoivat, syntyi muutostarpeita. Samantyyppisiä asioita pohdittiin silloin kuin nykyäänkin, että mistä saadaan lisää kaappitilaa, ja tilaa yleensäkin, Salminen pohtii.
Salminen huomaa, että kahvio on muuttunut hänen ajoistaan paljon.
– Aikoinaan pukuhuoneessa oli vain sellainen pieni luukku, jossa asiakkaat kirjattiin sisään ja toinen vähän leveämpi luukku olohuoneeseen päin, takkaa kohti, josta tilattiin ruoat ja juomat. Nythän tämä on ihan oikea kahvio, Salminen nauraa.
Saunojen lämmittäminen puolestaan oli aikoinaan melko samanlaista kuin nykyäänkin.
– Aina piti olla tarkkana, että saunat olivat ajoissa valmiina. Laskin aina taaksepäin eli jos saunat aukesivat lauantaisin klo 12, piti lämmittäminen aloittaa 7-7.30 aikoihin.
– Savusaunoja syötettiin sitä mukaan, kun halot paloivat. Yhdentoista aikoihin piti olla pesät alhaalla eli ei saanut olla enää kekäleitä tai mitään palavaa. Tunnin verran kiukaiden piti antaa tasaantua ja sitten ne olivat valmiina klo 12, kun saunojat aloittivat löylyttelyn, Salminen kertoo.
Saunatalo on saman ikäinen kuin Salminen ja täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Mitä Salminen ajattelee Saunatalon tulevaisuudesta?
– Aina ajattelin, että lisää kylpypäiviä pitäisi saada ja nythän teillä niitä on niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi naisten saunavuoroja on tullut enemmän, mikä on hyvä, Salminen toteaa tyytyväisenä.
–Saunojen tilanne on myös parantunut ja niitä on enemmän kuin aikoinaan. Mutta riittävätkö puitteet ruuhka-aikoina, Salminen pohtii.
– Kesäisin toki pihallakin voi oleskella, mutta talvisin olohuonetila saattaa käydä liian pieneksi, hän puntaroi.
Salminen heittäytyy miettimään, miten oleskelutilaa voitaisiin kasvattaa. Antaisivatko rakennusluvat periksi siten, että tiloja laajennettaisiin joko ulospäin tai yläkertaan?
– Oleskelutilahan on yhtä tärkeä kuin hyvä sauna, hän muistuttaa.
Salmisen pohtimia asioita tullaan miettimään, kun Saunatalolla tehdään isoja saneerauksia vuoteen 2030 mennessä. Lämpö-, vesi-, ilma- ja sähköautomatiikka tullaan uusimaan ja samalla arvioidaan, miten tilankäyttö saataisiin maksimoitua ja otettua talosta irti kaikki hyöty, vanhaa henkeä kuitenkaan muuttamatta.
Olohuoneesta ja kahviosta puheen ollen näin vielä lopuksi: mikä oli lempiruokasi- tai juomasi, mikä maistui kahviossa?
– Kyllä se oli se sima, jota aina juotiin saunan jälkeen, Salminen toteaa hetkeäkään miettimättä.
– Muita sen ajan suosikkeja olivat puolukkapore ja keitetyt nakit.
