Sauna-lehden raati pääsi legendaarisen Kekkosen saunan jälkilöylyihin.
Teksti: Panu Hörkkö
Kuvat: Timo Korhonen ja Panu Hörkkö
Sauna-lehden ”raati” pääsi pitkän odotuksen jälkeen kokeilemaan miltä löylyt edesmenneen presidentti Urho Kekkosen Helsingin Tamminiemen virka-asunnon rantasaunassa tuntuvat.
Raatiin kuuluivat Saunaseuran puheenjohtaja Hannu Saintula, toimittajajäsen Panu Hörkkö sekä vierailevana tähtenä tv-persoonana tunnetuksi tullut Arman Alizad.
Kekkosen sauna lämpenee vain muutaman kerran vuodessa, koska harvalla seurueella on varaa pulittaa saunaillasta 3 675 euroa. Saunaan mahtuu maksimissaan 10-12 henkeä.
Korkean hinnan selittää se, että Kansallismuseo on rajoittanut kysyntää hinnoittelulla, jotta vuonna 1956 valmistunut sauna pysyy mahdollisimman hyvässä ja alkuperäisessä kunnossa.
Hinta on tosin tullut reippaasti alas vuosien saatossa, sillä esimerkiksi vuonna 2008 saunan vuokraaminen maksoi vielä peräti 9 200 euroa per ilta.
Vuokraan kuuluvat pyyhkeet, saippua ja pieni luento saunan historiasta. Tarjoilua ei hintaan sisälly, vaan saunavissyt on tuotava paikalle itse.
Saunaraati ei sentään pulittanut löylyistä tuhansia.
Sen sijaan keplottelimme näppärästi tiemme eräänä syksyisenä iltana jälkilöylyihin, kun iso pörssifirma oli ensin saunottanut siellä ulkomaalaisia arvovieraitaan.
— Oho, kiuashan on kuin vastalämmitetty! Täällä on tänään ilmeisesti keskitytty saunomisen sijaan bisneksen puhumiseen kabinetin puolella, Saintula tuumasi ensimmäisen kauhallisen jälkeen.
Kiuas kovassa iskussa
Pian saunan täytti miellyttävä lämpö, joka muistutti erehdyttävästi Saunaseuran Saunatalon kotoisia löylyjä.
— Johtuu varmasti siitä, että täällä on samanlainen kiuas, joita seuralla käytetään. Löylytila on myös sopivan kokoinen suhteessa kiukaaseen ja ilmanvaihto toimii loistavasti, Saintula mietti.
Kekkosen kertalämmitteinen kiuas sytytetään kellarista käsin koivuhaloilla, kuten Saunatalollakin. Välissä on satojen kilojen lämpöä varaava kivimassa, jonka tuli lämmittää. Kyse ei ole savusaunasta, vaan palokaasut ohjautuvat hormista ulos.
Arman tulilinjalla
Kun iho oli lämmennyt ja hiki alkanut virrata, Saintula ojensi raatilaisille aidot koivuvihdat. Alkoi armoton vihtominen.
Keskipaikalla istuvalla Armanilla oli oman vihtomisensa ohella kunnia saada napakoita vihdaniskuja myös vasemmalta sekä oikealta.
Moni lukija saattaa tässä vaiheessa miettiä, että mahtaakohan Iranista aikoinaan Suomeen muuttanut persialainen ”mamu” nauttia touhusta lainkaan. Vastaus on kyllä, sillä saunafanina tunnettu Arman on bongattu myös Saunaseuran lauteilta.
— Olen aina mennyt saunomaan, jos siihen on siunaantunut mahdollisuus. Teen sitä erityisesti terveyssyistä sekä meditatiivisesta näkökulmasta. Tykkään myös avantouinnista, Arman kertoo.
Ensimmäinen saunakokemus järkytti
Arman pakeni perheensä kanssa Suomeen vuonna 1980, kun Iranissa alkoi islamilainen vallankumous ja islamistit ottivat vallan. Kekkonen oli yhä tuolloin presidentti ja Arman oli 11-vuotias.
Ensimmäinen muisto suomalaisesta saunakulttuurista on yhä tuoreessa muistissa.
— Menin eräänä iltana suomalaisen kaverini luokse kylään. Kun olin saanut eteisessä kengät ja rotsin pois päältäni, niin asunnon saunaosastolta alkoi tulla ulos alastomia ihmisiä. Menin aivan paniikkiin, kun en ollut ikinä nähnyt alastonta ihmistä. Meidän kulttuurissa kun ei sellaista tapahdu, vaan alastomuus on tabu, Arman kertoo.
— Peitin käsillä silmäni ja aloin pukemaan kenkiä jalkaan anteeksi pyydellen. Kaverini rupesi nauraen rauhoittelemaan minua selittäen samalla mikä sauna on.
Mielikuvitus laukalle
Alkujärkytyksestä toivuttuaan Arman alkoi nopeasti ymmärtämään, mistä suomalaisessa saunakulttuurissa on kyse.
Kekkosen saunasta Arman pitää erityisesti sen kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi.
— Mulla alkaa aina tällaisissa paikoissa mielikuvitus laukkaamaan. Väkisinkin tulee mietittyä, että mitä kaikkea nämä seinät ovat nähneet. Tämä on pala poliittista historiaa – ja se on aika siisti juttu!
Arman ei ole ensimmäinen julkkis Kekkosen lauteilla, vaan löylyissä on viihtynyt poliitikkoja, kirjailijoita, tiedemiehiä ja taiteilijoita.
Kansainvälisesti tunnetuin vieras lienee entisen Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov, joka vieraili saunassa vuonna 1957.
Tarinan mukaan illanvietto päättyi vasta kukonlaulun aikaan. Saunalta poistuttaessa Hruštšovin autonkuljettaja oli vielä törmännyt Tamminiemen kiviaitaan.
– Hruštšov sai Kremlissä kovat haukut tästä saunakeikasta, koska kapitalistien kanssa saunassa istuminen ei ollut kuulunut etukäteen sovittuun ohjelmaan, Tamminiemen museon vastaava opas Ville Nikunen kertoo.
Nikusen mukaan saunaa ei varsinaisesti käytetty poliittisten päätösten tekemiseen, vaikka idänkauppaa siellä varmasti edistettiin.
Sen sijaan Kekkosella itsellään oli säännölliset saunarutiinit. Kekkonen tapasi saunoa joka lauantai lähipiirinsä ja valikoitujen kutsuvieraiden kanssa.
Paksuja sikareita
Löylyjen jälkeen raatilaiset sukeltavat Kekkosen altaaseen.
Viileän pulahduksen jälkeen kolmikko siirtyy pötköttelemään lepotuoleille. Maija-Liisa Komulaisen suunnittelemat tuolit ovat verhoilua lukuun ottamatta samat, joilla presidentti tapasi pötkötellä.
Raatilaisten huomio kiinnittyy käsinojissa oleviin metallisiin kuppeihin, jotka näyttävät erehdyttävästi lasinpidikkeiltä. Kekkosen historian hyvin tuntevalla Nikusella on myös tähän selventävä vastaus.
— Moni luulee, että ne ovat juomalaseja varten, mutta ne ovat itseasiassa tuhkakuppeja. Niiden koosta voi päätellä miten paksuja sikareita täällä on tupruteltu!
Lisätietoja: www.kansallismuseo.fi/fi/tamminiemi/tamminiemen-sauna