Olen ollut Suomen Saunaseuran jäsen vuodesta 2004 lähtien. Käyn Vaskiniemen saunoissa säännöllisesti. Siitä huolimatta en vieläkään tiedä, mitkä ovat ne säännöt, joita minun tulisi säännöllisesti noudattaa.
Totta kai olen tutustunut seuran virallisiin saunomissääntöihin.
Seuran verkkosivuilla sanotaan, että ”luo löylyä sen mukaan kuin löylyssä istuvat haluavat”.
Kuulostaa reilulta. Mutta entä jos löylyssä istuu useita saunojia, joilla kaikilla on aivan eri halut löylyn suhteen? Ja miten ne kaikki halut saisi selville?
Olen 17 vuotta kestäneissä tutkimuksissani päätynyt siihen johtopäätökseen, että löylyssä istuvien halu ei ole löylyssä istuvien keskimääräinen halu.
Miesten vuorolla on tapana, että saunaan tullessaan ja saunasta poistuessaan jokainen kysyy, heitetäänkö/lyödäänkö/luodaanko/kaadetaanko lisää löylyä.
Näyttää olevan niin, että päätösvalta on sillä, joka ehtii vastata ensimmäisenä. Jos joku ennättää sanoa ”Kiitos, tämä on hyvä näin”, aika harva tohtii väittää vastaan, että ei, tämä ei ole hyvä näin.
”Yksi kauhallinen varmaan käy.” Kukaan ei koskaan sano, että olet väärässä, ei käy yksikään kauhallinen.
”Kaksi kauhallista, jos herroille sopii.” No ainahan herroille sopii. Rouvista en tiedä.
Jos ei halua nähdä löylyn lisäämisen vaivaa, siihenkin on vakiintuneet kikkansa. Voi esimerkiksi käyttää kysymyslausetta, johon jo sisältyy vastaus. Yksi parhaista on ”Nyt ei vissiin tarvitse heittää löylyä”. Ja kun noin sanoo, ei missään tapauksessa kannata hidastaa vauhtiaan kiukaan kohdalla.
Kaikkein etevimmät jäsenet pystyvät poistumaan lauteilta sanomatta sanaakaan. Tämä taito on kuitenkin harvinainen, sillä havaintojeni mukaan saunaseuran miesten vuorolla on puheliasta väkeä.
Osa saunaveljistä vastaa kaikkiin löylykysymyksiin tiedustelemalla, mitä saunan vanhin on mieltä. Saunan vanhimmalla he tarkoittavat sitä saunojaa, joka on sillä rupeamalla istunut lauteilla pisimpään.
Tätä sinänsä yksinkertaista ja selvää sääntöä en ole koskaan löytänyt mistään kirjallisesta lähteestä.
Samaan tapaan missään ei ole mainintaa siitä, että edellä mainitut säännöt ja käytännöt eivät koske sellaisia saunaveljiä, joilla on päässään huopahattu.
Muutamat jäsenet suhtautuvat huopahattuihin hiukan nurjasti, todennäköisesti vain kateuttaan. Itse olisin suvaitsevaisempi. Kenties on vain niin, että tilava, sekä silmät että korvat peittävä huopahattu estää aistimasta, mitä muut saunaveljet ovat mieltä.
Saunaseurassa on myös sääntö, joka kuuluu näin: ”Kun löylyä on tarpeeksi, sulje luukku. Luukkua ei saa pitää pitkiä aikoja auki.”
Harmi kyllä missään ei määritellä, kuinka paljon on tarpeeksi ja kuinka pitkä aika on pitkiä aikoja.
Mutta ei huolta, huopahatut kyllä tietävät.
Eräs kokeneempi saunaveli avautui kerran nelossaunassa, että hän heittää pyydettäessä aina mielellään löylyä. Hän ei nimittäin saa missään muualla niin runsaita kiitoksia kuin Saunatalossa löylyä heitettyään.
Kiitos. Kiiiitos. Kits. Key-Toss.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja on Suomen Saunaseuran jäsen ja Saimaan rannan saunoja. Kolumnissa esiintyvillä henkilöillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
****
Haluatko kirjoittaa oman blogisi Sauna-lehteen? Aihe on vapaa, kunhan se liittyy saunaan tai saunomiseen. Lähetä noin 3000 merkin pituinen teksti sähköpostilla osoitteeseen lehti@sauna.fi. Toimitus julkaisee ja editoi tekstiä harkintansa mukaan. Blogi julkaistaan lehden lisäksi Suomen Saunaseuran www.sauna.fi -sivuilla sekä jaetaan Sauna-lehden sosiaalisen median kanavissa.