Saunaseuran jäsen Pertti Leinonen muutti aviomiehensä kanssa Tuusulaan ja löysi pihalleen vanhan hylätyn savusaunan. Alkoi tarmokas kunnostusprojekti ja juhannuksena 2021 päästiin nauttimaan ensimmäisistä löylyistä. Nyt he kertovat omin sanoin savusauna-projektistaan.
Teksti ja kuvat: Pertti Leinonen ja Simo Nenonen
Olemme saunomista rakastava aviopari. Ostimme Tuusulassa Vantaanjoen varressa sijaitsevan talomme vuonna 2020. Kun seisoimme elokuisella asuntonäytöllä joen töyräällä, tiesimme heti, että tämä on meidän paikkamme. Kiinteistönvälittäjä markkinoi, että tontilla on vielä rakennusoikeutta. Siinä naureskellen kysyttiin, että saako rakentaa savusaunan.
Muutimme marraskuussa. Räntäisellä tontilla vaellellessa alkoi ajatus omasta savusaunasta tuntua varsin järkevältä.
Tutustuimme valikoimaan. Jossain Keski-Suomessa veisteltiin uusia hirsirunkoja. Kalliilta vaikutti. Ehkä joskus sitten kun. Tai sitten tavallinen pihasauna. Joku sauna oli saatava. Hehtaarin tontti ja rannassa juokseva vesi olisivat menneet muuten aivan hukkaan.
Sattumaa ja suunnittelua
Asioilla on tapana järjestyä. Talon edelliseltä omistajalta oli jäänyt tontille iso muovinen putki. Laadimme ilmoituksen, että saa hakea. Putkea tuli noutamaan eräs mies, jonka kanssa tuli puhetta savusaunasta. Mies sanoi, että hänen isällään oli naapuripitäjässä sauna, jota tämä ei enää jaksanut lämmittää.
Menimme sitä katsomaan. Saunassa oli jotain hyvin sympaattista ja alkuvoimaista. Se ei varmasti ollut seudun komein hirsirakennus, mutta näimme heti, että se on juuri meille sopiva. Alalauteen alapuoliset hirret olivat aivan vaaleita, joten saunaa ei ollut ilmeisesti lämmitetty kovinkaan montaa kertaa.
Rakennuslupaa haettiin tammikuussa. Tavallisesta sahatavarasta tehtävät työt lupasimme osata itse, mutta hirsitöihin oli syytä palkata joku, joka ymmärtää sen lajin päälle. Ensimmäinen puhelimeen vastannut hirsimies sanoi, että ilman muuta, hän pääsee heti syksyllä. Ei auttanut, kun juhannukseksi pitäisi päästä saunaan. Toinen langan päähän saatu sanoi, että joo, hän ehtii syksyllä vuoden päästä. Kolmas oli rakennusmestari Lauri Häkkinen Etelän Veisto Oy:stä. Hänellä tuntui olevan aikaa kesän korvalla. Sovittu.
Aloittelevan savusaunan tekijän tapaan katsoimme saunalle kivan paikan pihasta, kaadoimme vähän puita ja vasta sitten aloimme selvittää, että mihin sen saunan saa oikeasti rakentaa. Kunnalta tuli ohjeet, että naapurin tonttiin ja omaan taloon on oltava vähintään 15 metriä ja 20 metriä jokeen. Haimme pituushyppymitan ja totesimme, että tontilla oli yksi ainoa mahdollinen saunan paikka. Ja se ei ollut siinä, mistä puut oli kaadettu.
Rakentamista ja ravan roisketta
Keväällä tontille laskeutui kaivinkone. Toiseksi pienin vuokraamosta saatava. Satoi vettä. Joka kohdassa oli kanto tai puun juuri ja kaivinkone meinasi vähän väliä kaatua liejuun. Telat nitisten saimme saunan kokoisen montun kaivettua. Meistä tuli muutamassa päivässä niin hirmu päteviä kaivinkonekuskeja, että teimme samalla pihaan uusia salaojia ja perkasimme pellon puoleisen ojan.
Toukokuun alussa kävimme päivisin palkkatöissä lepäämässä. Iltaisin otimme lapion ja kottikärryt ja kuljetimme niillä noin 12 000 kiloa sepeliä ja 6000 kiloa betonia saunan monttuun. Sorakuormaa ei saanut tuotua työmaan lähelle. Sepeli ja betoni ja kaikki, mitä rakentamisessa tarvittiin, oli tuotava talon toisesta päädystä. Satoi vettä. Joka kohdassa oli savea ja kottikärryt meinasi vähän väliä kaatua liejuun.
Mutta niin vain saunan perustukset olivat valmiit toukokuun loppupuolella. Ensimmäisenä valetun anturan märkään betoniin kirjoitettiin oksanpätkällä isäntien nimet ja päivämäärä 9.5.2021.
Etelän Veiston Lauri kävi tällä välin naapuripitäjässä purkamassa saunan ja se tuotiin osina pihaan. Sauna mahtui yllättävän pieneen tilaan kahden pressun alle. Myös kiuas purettiin ja se sekä siinä olevat 500 kiloa kiviä siirrettiin.
Rungon pystytys alkoi touko-kesäkuun vaihteessa. Lauri veisti saunaan kokonaan uuden alimman hirsikierron. Aiemmin saunassa oli ollut maalattia ja tulevan puulattian vuoksi saunaa oli syytä korottaa. Lauri teki myös lehtikuusesta upean tervatun vesikourun, joka kulkee koko lattian halki. Kuulemma ainoa maailmassa. Laurin työssä näki, kuinka silmän, käden, taltan ja moottorisahan väliset yhteydet toimivat.
Kun hirsityöt oli tehty, alkoivat normaalista sahatavarasta tehtävät vaiheet. Ensin oli saatava sauna säältä suojaan. Saunassa oli aiemmin ollut vihreä peltikatto ja nyt siihen tuli musta palahuopa. Vanhojen kattotuolien lisäksi tehtiin pari uutta. Lattia tehtiin laudasta ja sisäkatto haapapaneelista. Vanhat lauteet laitettiin paikoilleen. Paneloinnin päälle tungettiin villat ja sisäkaton reunoihin vielä varmuuden vuoksi palokatkoissa käytettävää vaahtoa.
Lämmitystä ja lunta
Juhannuksen aatonaattona vuonna 2021 meidän pihassamme lämpeni sauna ensimmäistä kertaa. Emme koskaan unohda sitä tunnetta, kun menimme ensimmäistä kertaa oman savusaunan löylyihin.
Savusaunan lämmittämisohjeita oli helppo löytää. Alkuun jännitti, että saunasta tulee liian kuuma tai kylmä. Lämmittäminen onnistui ensikertalaisiksi todella hyvin. Silmiä ei kirvellyt yhtään ja leppeää lämpöä riitti vielä toiseen saunomiskertaan keskiyöllä.
Saunamme lämmittäminen kestää yleensä kolmesta neljään tuntia. Lämmittämisen jälkeen heitetään nokilöylyt ja siitä tunnin päästä pääsee löylyihin. Kun saunassa on aivan hiljaa, kuuluu kiukaan kivien seasta vaimeaa kilinää. Talvella saunaa valaisee ikkunan takana palava myrskylyhty ja silloin on maailman pahuus kaukana. Joskus saunoessa tuuli puhaltaa räppänän välistä vähän lunta.
Saunaan rakennettiin pieni pukuhuone talvikäyttöä varten ja keväällä 2022 saunan eteen tehtiin lehtikuusesta pieni patio. Ajan kuluessa se harmaantuu saunan henkeen sopivaksi.
Saunaa on lämmitetty nyt noin kerran kuussa, ympäri vuoden. Ennen joulua hankimme uusia puita, jotka olivat pidempiä kuin aiemmin käytetyt. Silloin kiukaan takana olevat hirret alkoivat savuta, vaikka välissä on kivilevy ja villaa. Muutaman kerran on saunoessa silmiä kirvellyt, mutta vuoden harjoittelun jälkeen voi jo sanoa, että lämmittäminen alkaa sujua.
Saunan tekemisessä ei pyritty noudattamaan mitään ehdottomia perinnerakentamisen sääntöjä. Hirsirunko on toki tehty perinteisin menetelmin, mutta muuten rakentamisessa on käytetty ruuveja, naulainta ja nykyaikaisia materiaaleja. Vanhat pukuhuoneen verhoilulaudat ja nurkkalaudat uusiokäytettiin sellaisenaan. Pukuhuoneen ikkuna löytyi käytettynä.
Tämä sauna on saunomisesta nauttivien ihmisten käyttöesine eikä museo. Sauna sai meillä hienon, ja toivottavasti myös pitkän uuden elämän.
Lue myös: Satavuotias savusauna Kuohu
