Joka niemeen, notkoon, saarelmaan….? — Rakennuslaki muuttui

Laki vapautti alle 30 neliöiset saunat rakennusluvasta, mutta ei omatoimirakentajaa vastuusta.

Teksti: Leena-Kaisa Simola

Rakennuslakiin tuli tämän vuoden alusta voimaan uudistus, joka mahdollistaa alle 30 neliöisten talousrakennusten rakentamisen ilman lupaa. Kansan suussa tämä laki on jo saanut osuvasti nimekseen ”pihasaunalaki”, vaikka se koskeekin kaikenlaisia liitereitä, varastoja ja muita ulkorakennuksia.

Sillä saunojahan suomalaiset haluavat rakentaa. Rakennusluvan poistaminen on helpotus byrokratialle ja lupien pitkille käsittelyajoille. Valmiiden pihasaunojen toimittajat kertovat, että asiakkaiden kiinnostus on herännyt – kyselyjä tulee ja kauppojakin tehdään jo normaalia vilkkaammin. Moni saattaa jopa miettiä, voisiko alkaa itse timpuriksi.

Toimitusjohtaja Mikko Juva Peruskorjaamisen ja Rakentamisen Kehittämiskeskuksesta toppuuttelee kuitenkin liiallista innokkuutta.

– Suositeltavaa on edelleen käyttää projektissa apuna ammattilaisia, jotka ovat kuluttajan puolesta vastuussa siitä, että heidän palveluksensa ovat hyvän rakennustavan mukaisia. Tällainen ammattilainen on esimerkiksi suunnittelija tai vastaavan työnjohtajan kokemusta omaava henkilö, Juva toteaa.

Uusi laki on lisännyt yhteydenottoja PRKK:n jäsenneuvontaan.

– Eniten on kysytty ranta-alueille rakentamisesta. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän täysin sitä, että heidän on itse huolehdittava esimerkiksi rakentamiseen liittyvistä kaava- ja paloturvallisuusmääräyksistä.

Saako oikeasti rakentaa?

Vaikka alle 30 neliöiseltä pihasaunalta ei rakennuslupaa vaaditakaan, ei rakentaminen ole automaattisesti sallittu. Päin vastoin, rajaavia tekijöitä on lukuisia.

Olennaista on se, että kyseessä ei ole asuinrakennus. Se taas tarkoittaa käytännössä sitä, että pihasaunassa ei saa olla kiinteää ruuan valmistukseen käytettävää hellaa tai uunia. Irrallisista keittolevyistä ei ole mitään mainintaa.

Merkittäviä ovat rakennuspaikkaan kohdistuvat lait ja määräykset.

– Ensinnäkin tontilla on oltava rakennusta vastaava määrä rakennusoikeutta käyttämättä. Kunnilla ei ole yleensä mahdollisuutta nostaa tai laskea lupakynnystä tämän suhteen, Juva sanoo.

Kaavamääräykset täytyy myös ottaa huomioon.

– Aina pitää rakentaa kaavamääräysten mukaisesti. Kaavamääräykset koskevat myös näitä ilman rakennuslupaa tehtäviä rakennuksia. Esimerkiksi etäisyydet naapureiden rajoihin ja rakennuksiin sekä omiin rakennuksiin on edelleen oltava kaavamääräysten, palomääräysten ja asetusten mukaisia, Juva sanoo.

– Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on myös huolehdittava luvanvaraisuudesta vapautettujenkin rakennusten osalta siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti (RakL 91 §).  Eli määräykset rakennustyön laadusta koskevat myös näitä ”omin päin” tehtyjä rakennuksia.

– Myös rakennuksen kunnossapitovelvoite koskee kaikkia rakennuksia riippumatta siitä, onko niiden toteutus edellyttänyt lupaa vai ei (RakL 140 §), Juva muistuttaa.

Jätevedet hallintaan

Ympäristönsuojelulain asettama yleinen puhdistamisvelvollisuus koskee pääsääntöisesti kaikkia sellaisia kiinteistöjä, joissa syntyy talousjätevettä eli keittiö-, pesu- tai käymäläjätevesiä. 

– Jätevedet on lain mukaan käsiteltävä niin, ettei ympäristö ole vaarassa pilaantua, Juva kiteyttää.

– Yleisen puhdistamisvelvollisuuden lisäksi lainsäädännössä määritellään perustason käsittelyvaatimus. Se tulee täyttää kaikilla kiinteistöillä, jotka sijaitsevat pohjavesialueella tai enintään sadan metrin päässä vesistöstä tai merestä.

– Näissä on kuntakohtaisia eroja.  Oman kunnan vaatimukset jätevesille kannattaa varmistaa, Juva neuvoo.

– Jokaisella kiinteistöllä pitäisi olla selvitys kiinteistön jätevesijärjestelmästä. Selvitys sisältää tiedot siitä, missä jätevesiä muodostuu, miten ja missä jätevedet käsitellään ja mihin käsitellyt jätevedet puretaan.

– Tästä on kaksi poikkeusta: käytännössä iäkkäiden omistamat kiinteistöt ja kesämökit, joissa ei ole painevettä eikä vesivessaa.

Virheiden vaara suuri

Pienen rantasaunan rakentajalla lienee siis projektissaan useampia sudenkuoppia. Mikko Juva nostaa esiin niistä muutamia, ehkä pahimpia.

– Luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävät rakennukset eivät vaadi viranomaisten ennakkovalvontaa eivätkä viranomaiset valvo niiden rakennustyönaikaista toteutusta.

– Näiden kohteiden suunnittelijoiden kelpoisuutta ei viranomainen myöskään tarkista. Voi siis tehdä millä tahansa suunnitelmalla tai ”omasta päästä”. Virheiden mahdollisuus voi siis kasvaa aika suureksi.

– Rakentaminen ei edellytä myöskään vastaavaa mestaria, ja voi siis tehdä ilman valvontaa. Tässäkin työvirheiden tai vääränlaisten ja jopa vaarallisten rakenteiden tekeminen voi mennä helposti yli oman ymmärryksen, Juva toteaa.

Juva muistuttaa myös itse tehtyjen virheiden vaikutuksesta vakuutuskorvauksiin, jos sellaisten aika tulee.

– Kiinteistövakuutuksia on rajattu niin, että mikäli esimerkiksi rakennuksen tuhoutuminen johtuu rakennusvirheestä, voidaan korvausta alentaa tai se evätä.  

– Samoin jos esimerkiksi tulisijallinen rakennus tai rakennelma on tehty paloturvallisuusmääräysten vastaisesti, ei siitä aiheutunutta tulipaloa korvata vakuutuksesta. Jos palo leviää myös naapurikiinteistöön, niin vaarana on myös korvausvastuu naapurikiinteistön vahingoista. Pienikin rantasauna kuuluu kiinteistöveron piiriin.

Haastattelussa on hyödynnetty myös PRKK:n neuvontainsinööri Timo Jokelan ja lakimies Pasi Hyvämäen asiantuntemusta. PRKK on valtakunnallinen, puolueeton omakotirakentajia ja remontoijia neuvova ja opastava yhdistys.