Luova työ vaatii aika ajoin ajatusten nollaamista, mielen ja kehon täydellistä rentoutumista. Mikäpä olisikaan tähän parempi paikka kuin sauna! Löylyissä prosessit jäsentyvät ja mieli avautuu uusille ideoille.
Teksti: Riitta Korhonen
Kuva: Sauna from Finland
Saunasta ja sen taikavoimasta on kirjoitettu runoja, laulettu lauluja ja maalattu tauluja läpi historian. Kun Aleksis Kiven seitsemän veljestä olivat saaneet toukolaisilta kunnon selkäsaunan, he menivät saunaan nuolemaan haavojaan. ”Ja niin muuttui äkeä mieli leppeämmäksi”, kuvasi Kivi löylyjen vaikutusta veljeksiin.
Kun Akseli Gallen-Kallela halusi kuvata perisuomalaista maalaiselämää, hän maalasi keuruulaisen perheen saunomassa. Vuonna 1989 syntyneessä Saunassa-maalauksessa tytär pesee isäänsä, muu väki istuu korkeilla lauteilla ja tyttölapsi pöyhii tulisijaa, tunnelma on rauhaisa, tummanpuhuva.
Kalevalassa vannotaan saunan parantavaan voimaan, musiikissa sauna ja saunominen elää kansanlauluista aina kansaan tarttuviin rallatuksiin.
”Lapsoset ketterät kotihaasta/koivusta oksat taittaa./ Noistapa nopsilla käsillänsä/ saunahan vihdat laittaa.” Tämä kansakouluopettaja Ida Konttisen vuonna 1938 kirjoittama Saunavihta-laulu alkaa soida yhä monen meistä päässä heti ensisäkeestä.
Entä sitten Saunaan, saunaan suomalaiset tai Löylyä lissää/löylyä lissää/ ei tunnu missään -laulujen kertosäkeet? Nämä ovat yhteistä kulttuuriperimäämme.
Samaan sarjaan kuuluu myös Pasi “Poju”Heinosen Poika saunoo -laulu, joka nousi lähes kansanlaulun asemaan Suomen voitettua jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 2011: ”Nyt Poika saunoo/se kylpee/ se laulaa ja huutaa/kannusta samppanjaa/ meidän poika on tullut kotiin/…”
Viime aikoina radioaalloilla on soinut tiuhaan Olli Halosen Synnytty saunomaan: “Sinne on synnytty, siellä on kuoltu / Juotu ja maailmaa uusiksi luotu/Lauteilla solmittu liitot ja kaupat/Tuhansien järvien miljoonat saunat/Siellä on lausuttu morsiustaiat/Loitsuttu pois pahat henget ja vaivat/Löylyssä voideltu valtiovieraat/Ei lauteilla merkitse paljonko tienaat…”
Sauna on yhteinen ilomme, mutta aina samalla kunkin yksityinen, oma kokemus. Tekee mitä työtä tahansa, on minkä ikäinen tahansa, sauna on aina henkilökohtainen kokemus.
Tässä jutussa kysyimme kolmelta luovaa työtä tekevältä taiteilijalta, mitä saunominen heille merkitsee. Tarvitseeko luovissa prosesseissa työskentelevä aika ajoin täydellistä ajatusten nollaamista? Mistä syntyy uusia ideoita?
Kolme saunaa rakastavaa taiteilijaa: näyttelijä Minna Haapkylä, valokuvataiteilija Hannu Pakarinen ja muusikko Peter Lerche kertovat omista saunatavoistaan ja -kokemuksistaan.
Näyttelijä, draamapäällikkö Minna Haapkylä
” Täydellistä rentoutumista omassa kuplassani”
Näyttelijä, draamapäällikkö Minna Haapkylä käy Saunaseuran Saunatalolla saunomassa kerran kaksi viikossa.
— Rakastan saunaa. Se on minulle tosi, tosi tärkeää. Ei ole olemassa toista paikkaa, jossa pystyisin yhtä hyvin rentoutumaan työstäni kun saunassa, ei kännyköitä, ei mitään häiriötekijöitä, vain hiljaisuus ja täydellinen rentoutuminen.
Haapkylää ei haittaa vaikka ympärillä pölistäisiin.
— Olen hyvä keskittymään ja lauteilla menen helposti omaan kuplaani. Useimmiten olen löylyssä hiljaa, joskus kuuntelen kiinnostavia keskusteluja ja otan osaa jos siltä tuntuu.
Haapkylä asuu Töölönlahden Linnunlaulussa, vanhassa sukutalossa jossa ei ole saunaa.
— Olen tottunut julkisten saunojen käyttäjä, kävin Arlassa silloin kun se vielä oli. Siellä oli hiljaista ja hyvät löylyt. Nyt käyn pääsääntöisesti Saunatalolla.
Haapkylän suvulla on kaksi mökkiä, toinen Tammisaaren ja toinen Porvoon maisemissa, ja kummassakin on puulämmitteiset saunat. Saunominen kuuluu oleellisena osana Haapkylän mökkeilyyn.
— En ole sähkösaunan ystävä. Mutta jos minulla olisi kaupungissa puulämmitteinen sauna, en koskaan ehtisi lämmittää sitä. Saunatalolla pääsen valmiiseen, hyvin lämmitettyyn saunaan. Ja päälle saan hyvää ruokaa. Se on täydellistä, Haapkylä huokaisee.
Saunan rentouttava vaikutus sopii Haapkylän mukaan ammattiin kuin ammattiin.
— Luovassa prosessi hiljainen ja rauhallinen paikka stimuloi ajatuksia. Pimeä tila, jossa ei ole mitään ärsykkeitä, avaa paitsi aisteja myös ajatuksia. Luovat prosessit jäävät usein pyörimään päähän. Saunan hiljaisuudessa ne jäsentyvät ja kun tulet ulos saunasta, sinulla on ratkaisu valmiina.
Uusi rooli takarivissä
Näyttelijänä Haapkylä on tullut tunnetuksi lukuisista elokuvistaan ja tv-rooleistaan. Hän on voittanut Jussi-palkinnot rooleistaan elokuvissa Kuulustelu ja Rakkaudella Maire. Koko kansan poliisi hänestä kirjailija tuli Leena Lehtolaisen kirjoista tehdyssä Maria Kallio -tv-sarjan myötä.
Suomen sisällissodan jälkeisestä ajasta kertovassa Raja 1918 -elokuvassa Haapkylä oli yksi pääosan esittäjistä. Elokuvassa Haapkylä myös saunoo.
— Yllättävän harvoin elokuvissa on saunakohtauksia. Ja oikeasti saunakohtaukset ovat aika kamalia tehdä. Saunat ovat tietysti jääkylmiä ja siinä sitten vain näyttelet, että on tosi kuumaa. Tosiasiassa sinun on kylmä ja joka puolelta vetää, Haapkylä kertoo.
Nykyisin Haapkylä toimii Rabbit Filmsin draamapäällikkönä. Rabbit Films on tv-viihdettä, fiktiosarjoja ja elokuvia tuottava tuotantoyhtiö. Yhtiön produktioita ovat muun muassa televisiossa hiljattain pyörinyt Munkkivuori-sarja sekä muutaman vuoden takainen Nokian alkuvaiheista kertonut Made in Finland -draamasarja. Haapkylä vastaa yhtiössä käsikirjoitettujen sarjojen sisällöistä.
— Olen mukana suunnittelusta toteutukseen mitä erilaisimmissa produktioissa. Työ on monipuolista ja erittäin innostavaa ja kiinnostavaa. Näyttelen itse silloin kun ohjaaja niin toivoo jos kohdalle sattuu sopiva rooli, Haapkylä kertoo.
Elokuvien ja tv-sarjojen pääroolien myötä Haapkylä tottui olemaan koko ajan julkisuudessa ja esillä.
—Väsyin siihen. Nyt saan olla ihanasti takarivissä toteuttajana.
Myös Saunaseuralla Haapkylä saa olla rauhassa, kukaan ei tule lauteille kynän ja paperi kanssa pyytämään nimikirjoitusta.
—Ihmiset ovat ihania, joskus joku kiittää jostain roolisuorituksesta, ja sehän on vain mukavaa.
Valokuvataiteilija Hannu Pakarinen
”Löylyissä ihminen on aidoimmillaan”
Valokuvataiteilija Hannu Pakarinen kuvaa ihmisiä, taidetta, elämää. Hän tekee valokuvia, videoita sekä käsikirjoittaa ja ohjaa lyhytelokuvia. Pakarinen on myös Kansallisgallerian valokuvaaja ja tässä tehtävässään kuvaa pääsääntöisesti Ateneumille, mutta myös Kansallisgalleriaan kuuluville Kiasmalle ja Sinebrychoffin taidemuseolle. Hiljattain päättyneeseen Ateneumin Eero Järnefelt -suurnäyttelyyn Hannu Pakarinen teki Paha-Koli-lyhytelokuvan, Järnefelthän on tunnettu juuri Kolin jylhien näkymien maalarina.
— Minua kiinnostaa maalaustaiteessa ekspressiivisyys, se, miten taiteen avulla kuvataan ja käsitellään ihmisen tunteita ja kokemuksia, Pakarinen sanoo.
Tämä, ihmisen ilmaisuvoimaa sekä sisäisiä tunteita kuvaava taide on vienyt Pakarisen kuvaamaan myös saunan lauteille.
—Kuumassa ihminen on rennoimmillaan, kaikki estot ovat poissa, hän on paljas ja aito. Kun saunan lämpötila nousee, alkaa ihmisen katse hapuilla. Hän ikään kuin siirtyy omaan sisäisen maailmansa. Tämän hetken, läsnäolon ja poissaolon välisen seinän, ylittäminen ja vangitseminen valokuvan keinoin kiehtoo minua. Pakarinen kertoo.
Hiki, savu ja tuli ovat elementtejä jotka luovat kuvaan oman, erityisen tunnelmansa.
—Kun hiki valuu ja silmät punoittavat, saa ihmisestä kiinnostavan kuvan.
Pakarinen on kiertänyt eri puolella Suomea kuvaamassa vanhoja savusaunoja ja ihmisiä saunan löylyissä. Vuonna 2021 hän järjesti kuvistaan Lämmittäjät-näyttelyn. Suomen Saunaseura oli mukana tukemassa Pakarisen kuvausprojektia ja näyttelyä. Pakarinen on jatkanut saunasarjaansa ja uusia kuvia saunoista ja saunojista syntyy nyt muiden töiden ohella.
Mikä saunakuvauksessa kiehtoo?
— Löylyissä kuvaaminen on haasteellista, kosteus ja kuumuus koettelevat tekniikka. Lisäksi on pimeää ja joskus savuista. Kuvaan ihan perusdigikamerallani, ilman sen kummempia lavastuksia, Pakarinen pohtii.
— Saunominen ja suomalainen saunakulttuuri on aika kliseinen. Aiheesta on mielenkiintoista etsiä ja löytää uusia näkökulmia, hän jatkaa.
— Kuvaushetki on hiljaisen maaginen. Alastomuus on suomalaiselle luonnollista mutta kuvattavana oleminen ei tätä ole. Saunassa kuvattava ei esitä mitään. Siksi muotokuvat ovat rehellisiä, ne näyttävät ihmisen intiimimmillään ja usein raakana, aistit ja ihohuokoset aukinaisina.
Kuuman ja kylmän stimuloiva liitto
Pakarinen kuvaa itseään intohimoiseksi saunaihmiseksi. Suomen Saunaseuran jäsen hän on ollut pitkälti toistakymmentä vuotta.
— Kävin aiemmin Vaskiniemessä 2–3 kertaa viikossa. Viime aikoina tahtini on ollut valitettavasti verkkaisempi.
Saunataloon Pakarinen tutustun kuten moni muukin: ensin ystävän seurassa ja sitten kipinän sytyttyä jäsenenä.
— Meitä on kolme lukioaikaista kaverusta, nyt tapaamme toisiamme säännöllisesti kerran kuussa Vaskiniemessä.
Kotona Pakarisella on sähkösauna ja maalla perinteinen puusauna.
—Saunominen on täysin omaa aikaani. Päätän mielialani mukaan, olenko hiljaa omien ajatusteni seurassa tai juttelenko. Kumpikin on hyvä.
Sauna on osa suomalaista identiteettiä. Olemme kasvaneet siihen lapsesta asti. Olet sitten taiteilija tai virkamies, saunalla on sama vaikutus; mieli lepää ja ajatukset kirkastuvat.
— Luovuuden lähteenä lauteet ovat hyvä paikka. Lämpö rentouttaa ja ajatukset alkavat virrata. Olen saanut monta hyvää ideaa lauteilla. Lämpötilojen ero, kuuma sauna ja kylmä vesi, tekee tunnetiloille hyvää. Se stimuloi uutta.
Kitaristi, säveltäjä Peter Lerche
”Saunan väri on hiljaisuus, lämmin ja hyvä”
— Täytin juuri 70 vuotta ja olen uuden uran alussa. Tuntuu oudolta, mutta hyvältä, sanoo kitaristi, säveltäjä ja tuottaja Peter Lerche.
— Olen ollut alalla pian 50 vuotta, tein Vesa-Matti Loirin kanssa yli tuhat konserttia, yhteistyömme kesti reilut 36 vuotta. Tien päällä puolisen miljoonaa kilometriä ja koko Suomi oli areenamme. Lisäksi liidasin, siis johdin bändiä 28 vuotta.
Entä nyt, tässäkö tämä oli? Mä elämältä kaikenko sain, kysyi Lerche itseltään. Ja tuttu muusikko Jukka Perko vastasi: “Et. Tule Viapori Jazziin.”
Oman tulevaisuusmietiskelynsä sekä ystävänsä vastauksen jälkeen on Lerche pitänyt jo viisi omaa soolokonserttia.
— Soittamistani biiseistä on puolet omia sävellyksiäni, toinen puoli on musiikkia jota rakastan, virsiäkin.
Musiikin lisäksi Lerchen rakkauksiin kuuluu sauna. Hän käy Vaskiniemessä, Saunatalolla löylyissä kaksi kertaa viikossa, ympäri vuoden.
Muitakin saunoja miehen elämään mahtuu; mökillä Hirvensalmen Vahvajärvellä on puulämmitteinen sauna – ”on ihana” – ja kaupungissakin on sauna, joka kylläkin häviää Saunatalon saunoille seitsemän nolla.
— Saunataloa parempia saunoja ei ole koko kaupungissa, Lerche tietää.
Mikä tekee Saunatalosta niin ylivertaisen?
— Saunaseuralla tapaa vähäeleisen hyvin käyttäytyviä suomalaisia miehiä joiden kanssa ei tarvitse harrastaa smalltalkia – onneksi. Saa olla omissa oloissaan.
Hiljaa oleminen on hieno osa kansanluonnettamme ja vähäeleinen suomalainen tapakulttuuri on Lerchen mielestä mahtavaa.
— Se on todella hienoa ja syvälle menevää suomalaisuutta. Nautin joka sekunnista.
Tämä ei tarkoita, etteikö Lerche olisi välillä puhetuulella. Joskus lauteilla syntyy hyviä keskusteluja. Tärkeintä on, ettei seurustelu ole yhdentekevää, pakotettua kohteliaisuutta.
— Tunnen oman alani ihmiset. Olen työni puolesta ollut tekemisissä taiteilijoiden kanssa – joiden kohdalla ei narsistisuus ole täysin poissuljettu ilmiö, Lerche nauraa.
— Sitten istun Vaskiniemen saunan lauteilla alastomien miesten kanssa, joita en tunne. Vieressäni saattaa olla professori ja toisella puolella juuri firmansa miljoonilla myynyt yrittäjä. Siinä me istumme ilman mitään sosiaalisia paineita – mahtavaa. Minusta Saunatalo on paratiisimainen rauhan tyyssija.
Kukaan ei koskaan tunkeile tai utele Lercheltä hänen kuuluisista kavereista.
— Kanssakäyminen on aina hienovaraista ja ystävällistä.
Aika ajoin Lerchen saunakaveriksi on sattunut Raimo Summanen, jääkiekkoilija-valmentaja, energiaa antava ystävä.
— Ramin kanssakaan emme sovi koskaan treffejä, tapaamme jos niin sattuu, juttelemme, jos siltä tuntuu. Saunassa ei ole pakko mihinkään.
Yksinkertaisesti perfect
Peter Lerche on ollut seuran jäsen viitisen vuotta.
— Sauna on minulle onnen hengittävä pääty. Se nollaa minut täysin. Kun tulen löylyistä pois, mieleni on kuin valkoinen A-nelonen, tyhjentynyt ja valmiina uuteen. Sauna on henkinen kalliopohjani, rauhoittumisen paikka. Kitaristina hienomotoriikkani on kovilla ja kehoni kaipaa jatkuvaa huoltoa. Saunominen avantoineen pitää alaselkäni ja koko coren, kropan kunnossa. Ilman saunaa en jaksaisi soittaa.
Joka saunareissuun kuuluu myös kahviossa käynti.
— Tietenkin. Siellä on erittäin hyvät tarjottavat ja sielläkin saa olla rauhassa yksin jos haluaa.
Koko talo on Lerchen mukaan ”yksinkertaisesti perfect!”
Lerche piti Vesa-Matti Loirin kanssa paljon kirkkokonsertteja.
— Sauna on verrattavissa kirkkoon. Se on yhteinen olohuone. Tilaa pitää kunnioittaa, se on hiljaisuuden paikka.
Lerche sanoo, että saunan hiljaisuus on väriltään lämmintä ja hyvää. Sitä ei tarvitse täyttää millään. Juuri tästä syystä hän ei ole järjestänyt Saunatalolla ex tempore-esityksiä.
— Olen kyllä itse päässyt nauttimaan ihanasta ja rauhoittavasta sahansoitosta, mistä kiitän.
