Teksti: Marja Simonen
Pääkuva: Maija Astikainen
Kuppaus on maailman vanhimpia hoitomuotoja. Se oli aikanaan tärkeä osa länsimaistakin lääkintätaitoa, mutta tällä hetkellä se kuuluu niin sanottujen vaihtoehtoishoitojen kategoriaan.
Verikuppauksen perimmäinen idea on ollut saada “paha veri” pois kehosta. Vuosisatojen ajan uskottiin, että taudit ja sairaudet asuvat veressä. Siksi oli luonnollista pyrkiä parantamaan sairas laskemalla tästä pois pahaa verta.
Nykyään uskotaan, että veren poistuminen lisää uusien punasolujen muodostumista. Siten veren hapenkuljetuskyky voi parantua. Lisäksi kuppaus voi lisätä ainakin endorfiinien erittymistä.
Kuppausta ei kuitenkaan tule pitää lääketieteellisenä hoitona eikä sillä tule korvata lääkärin määräämää lääkitystä.
Märkäkuppaus
Aikoinaan kuppaus tehtiin lehmän sarvista valmistetuista kuppaussarvilla ja kyläsepän takomilla kuppauskirveillä. Nykyään on siirrytty kertakäyttöisiin kirurginveitsiin ja muovisiin kuppauskuppeihin. Toki kuppauskirveitä käytetään vielä jonkin verran, mutta kuppaussarvia näkee enää museoissa.
Kuppari tekee kupattavan ihon pintaan pieniä haavoja, joiden päälle asetetaan imukuppi. Kuppeja käytetään kerralla yleensä korkeintaan 30 kappaletta. Ne saavat olla paikoillaan niin kauan kuin haavat vuotavat. Yleensä vuoto loppuu vartin sisään. Verta poistuu yhteensä 1–5 desilitraa.
Lopuksi kupattava pestään ja tarvikkeet desinfioidaan.
Perinteisesti kuppaus on tehty savusaunassa. Puu- tai sähkösaunakin käy.
Tärkeintä on lämmittää ihoa, sillä lämpö vilkastuttaa verenkiertoa. Näin haavojen tekeminen onnistuu helpommin.
Jos saunaa ei ole käytettävissä, kuppari voi lämmittää ihoa vaikkapa hieromalla, mutta saunan puuttuminen vähentää yleensä kuppauskokemuksen kokonaisvaltaisuutta.
Verikuppausten välillä tulisi pitää vähintään 3 kuukauden tauko.
Kuivakuppaus
Veri- eli märkäkuppaus on ollut Suomessa aina suositumpaa kuin kuivakuppaus. Kuivakuppaus on ja on ollut suosittua esimerkiksi Kiinassa.
Kuivakuppauksessa ei tehdä reikiä ihoon. Kuppauspisteeseen asetetaan imukuppi. Tästä voi jäädä samantapaisia jälkiä ihoon kuin verikuppauksesta.
Kuivakuppauksen ajatellaan vaikuttavan pitkälti samalla tavalla kuin verikuppauksenkin, eli siitä haetaan apua erilaisiin lihasjumeihin ja kiputiloihin.
Kuivakuppauksessa käytettäviä imukuppeja voi käyttää myös ns. imukuppihierontaan, mikä saattaa rentouttamisen ohella kiinteyttää ja kirkastaa ihoa – myös kasvojen alueella.
Mihin verikuppauksesta haetaan apua?
Kuppauspisteitä ärsyttämällä on tarkoitus aktivoida kehon omien parantavien voimien toimintaa.
Kuppaus – etenkin saunomiseen yhdistettynä – saattaa lisätä ainakin endorfiinien erittymistä sekä aktivoida parasympaattista hermostoa.
Kuppauksen jälkeen olo on virkistynyt, mutta rento.
Kuppauksesta haetaan apua esimerkiksi selkäkipuihin, vaihdevuosivaivoihin ja unettomuuteen, mutta sitä ei saa markkinoida näillä terveysväittämillä.
Lisäksi on tärkeää muistaa, että esimerkiksi vahva verenohennuslääkitys estää verikuppauksen.
Verikuppausta suunnittelevan kannattaa keskustella aina omasta terveydentilasta ja lääkityksestä kupparin sekä tarvittaessa myös lääkärin kanssa.
Loppusanat
Verikuppauksella on pitkä historia Suomessa. Ensimmäinen Ruotsi-Suomessa tehty väitöskirja kuppauksesta on 1500-luvulta.
Vanha kansa tapasi käydä kupattavana kahdesti vuodessa – ennen toukotöitä ja sadonkorjuun jälkeen. Myös isoihin elämänkaaritapahtumiin, kuten naimisiinmenoon, valmistauduttiin kupattavana käymisellä. Kuppauksesta haettiin apua myös erilaisiin kipuihin ja sairauksiin.
Kuppaus on aina merkinnyt puhdistautumista, ja sitä se on vieläkin. Märkäkuppaus on eräänlainen “stressipesu”, mitä kannattaa kokeilla ainakin kerran elämässä (jos oma terveydentila sen sallii).
Artikkelin lähteet:
- Risto Tuulensuu ja Heikki Hemmilä: Kuppaus: Mitä? Miten? Miksi? (1998)
- https://www.duodecimlehti.fi/duo40329
- https://yle.fi/a/3-8607355
Kirjoittajasta:
Artikkelin kirjoittaja Marja Simonen on kuppari ja luontaishoitaja Joensuusta.
