Saunan terveysvaikutukset
Saunan terveysvaikutukset
Professori Lasse Viinikan Saunaexpossa huhtikuussa 2009 pitämän luennon pohjalta.
Historiaa
Ensimmäinen ja vanhin Saunaa koskeva tieteellinen tutkimus on vuodelta 1765. Tukholmalainen lääkäri Anton R. Martin kävi tutkimassa Viipurin läänin raja-alueella olevia saunoja. Vanhin julkaisu saunan terveysvaikutuksista:
– Saunojen savu aiheuttaa silmäkarvojen sisäänkasvun
+ Ihon lämpötila nousee 38-39 asteeseen ruotsalaisella asteikolla
+ Pulssi nousee jopa 130 kertaan minuutissa
– Hentojen lapsien pulssia ei voitu mitata, mutta heidän hengitysnopeutensa oli 150-160 kertaa minuutissa
– Maito vähenee naisilla
+ Virtsa vähenee
+ Kovan työn jälkeen kylpijä tuntee itsensä taas iloiseksi ja notkeaksi
– Ihmisruumis venyy saunassa tuuman verran – Lasten ylenpalttinen kylvetys on syynä Suomessa yleiseen ummetukseen
– Sauna veltostaa ja kovat saunamiehet näyttävät vanhoilta ennen aikoja (Martin, Kongl. Sv.Vet.Acad. Handl., Jan, Feb, Mart, 1765, s. 69)
Osa pitää paikkansakin
Mainituista 10:stä havainnosta neljä pitää nykytiedon valossa paikkansa. Jos arvioidaan nykypäivänä tehtävää tutkimustyötä, voisi kuvitella, että 250 vuoden kuluttua tutkimustuloksemme paikkansapitävyys voisi olla korkeintaan samaa luokkaa.
Saunoessa lämpötila ja pulssi nousee.
Virtsa vähenee, koska hien kautta poistuu vettä.
Ja sauna rentouttaa kipeytyneitä lihaksia.
Muut väittämät eivät sen sijaan pidä paikkaansa. Sauna itse asiassa lisää maidontuotantoa aiheuttavaa hormonia, mutta ei ole osoitettu, että tällä olisi käytännön merkitystä. Eivätkä saunojat näytä ennen aikojaan vanhoilta.
Saunan fysiologisia ja lääketieteellisistä vaikutuksista tehtyjä tutkimuksia on kuvattu yleisesti saatavissa olevissa julkaisuissa 400-500.
Verenkierrossa merkittävät muutokset
Suomessakin on tehty 14-15 väitöskirjaa saunan terveysvaikutuksista eli ne tunnetaan melko hyvin. Saunoessa merkittävimmät muutokset elimistössä tapahtuvat verenkierrossa. Huoneenlämmössä ihoon suuntautuu sydämen pumppaamasta vedestä noin 10 %. Mutta kuumassa iho lämmetessä hiussuonet laajenevat, jolloin ihon verisuonten kokonaisuustilavuus kasvaa. Saunoessa ihoon voi mennä jopa 70 % sydämen pumppaamasta verestä eli veri kiertää ihon kautta. Kylmään mentäessä tapahtuu päinvastoin.
Sydämen syketiheyden lisääntyminen on kompensaatio verisuoniston tilavuuden kasvulle. Sillä jos verisuonten tilavuus kasvaisi eikä mitään muuta tapahtuisi, niin verenpaine laskisi niin paljon, ettemme tulisi toimeen. Pintaverisuonten laajeneminen näkyy ihon punoituksena. Taiteilijatkin ovat kuvanneet tämän. Esimerkiksi Eero Järnefeltin maalauksessa ”Saunatyttö” erityisesti tytön posket rusottavat kauniisti.
Avannossa on riskinsä
Kun mennään saunasta uimaan, ihon pintaverisuonet supistuvat ja verenpaine nousee nopeasti kohtalaisen paljon. Terve henkilö kestää yleensä hyvin tämän suuruisen verenpaineen nousun. Silloin jos on paha sydämen toiminnanvajaus, verenpaineen nousu voi olla vaarallinen ja aiheuttaa sydämen voiman pettämisen tai vaarallisia rytmihäiriöitä. Suomessa kuitenkin kuollaan saunaan ja avantoon hyvin vähän verrattuna siihen, miten paljon näitä harrastetaan.
Usein kysytään, mikä on saunan tärkein terveydellinen vaikutus. Se on myös arvokysymys. ”Tilapäisillä verenkierron vaikutuksilla ei ole suurta merkitystä terveyden kannalta. Tavallisesti olenkin sanonut, että saunan suurimmat terveydelliset vaikutukset ovat sen rentouttava vaikutus. Se on osoitettu tutkimuksissa ja kaikki suomalaiset sen tietävätkin”, arvioi Lasse Viinikka.
Hyvänolon hormoni nousee
Rentouttavan vaikutuksen mekanismeihin ei ole vuorenvarmasti löydetty syytä. On kuitenkin löydetty kaksi erilaista selitystä, jotka eivät ole kuitenkaan ristiriidassa keskenään.
– Biokemiallinen: saunominen aiheuttaa aivoissa hyvää oloa tuottavan endorfiinihormonin tuotannon lisääntymistä. Osassa tutkimuksia ilmiö on havaittu, osassa taas ei. Tutkimustulokset eivät ole kuitenkaan kovin luotettavat, koska endorfiinit syntyvät ja vaikuttavat aivoissa, joista sitä ei voi mitata ja verestä tutkimiseen liittyy hyvin paljon virhelähteitä.
– Psykologinen: psykoanalyytikot uskovat, että saunan lämmin, rauhallinen ilmapiiri, savusaunassa vielä tumma ja hyvänhajuinen, aiheuttaa tietynlaisen paluun lapsuuteen ja jopa äidin kohtuun ja sitä kautta tuottaa hyvänolon tunteen.
Näennäisesti teoriat ovat ristiriitaisia, mutta ei välttämättä: jos endorfiineja on riittävästi, niiden aiheuttama hyvänolon tunne voi johtaa mielen lapsuuden kulta-aikaan.
Infarktit eivät lisäänny
Sauna on kuumin paikka, mihin ihminen menee vapaaehtoisesti. Tämä aiheuttaa erityisesti saunaa tuntemattomille ulkomaalaisille epäilyjä ja ennakkoasenteen saunaan suhtautumiseen. Esimerkkinä englantilainen sotilaslääkäri, joka esitti aikoinaan hyvin arvovaltaisissa lääketieteellisessä julkaisussa kysymyksen saunan vaarallisuudesta. Kun Suomi oli silloin johtavassa asemassa sydäninfarkti-kuolleisuudessa ja kun Suomessa myös saunottiin eniten, hän teki siitä johtopäätöksen, että kun saunassa hikoillaan, niin veri tulee sakeaksi ja saattaa johtaa infarktiin.
Tämä aiheutti sen, että suomalaiset tutkijat lähtivät hyvin nopeasti tutkimaan asiaa. Tehtiin muutamia hyvin huolellisia saunakuolemiin liittyviä tutkimuksia ja niissä kaikissa tultiin johtopäätökseen, että saunominen ei lisää infarktista johtuvia kuolemantapauksia.
Humalainen ei sovi saunaan
Saunaan kuolleet ovat olleet yleensä vahvassa humalatilassa, jopa puolet joissakin tutkimuksissa. Humalatila voi aiheuttaa liukastumisia saunassa tai jos on piilevä sydänvika, alkoholin vaikutuksen alaisena ei aina muista kantaa siitä huolta, vaan saunoo liian kovasti, jolloin voi tulla rytmihäiriö. Tai humalainen voi nukahtaa saunaan ja kuivua.
Ohje: ”Saunaan ei pidä mennä humalassa”, ei ole moraalinen, vaan siinä on selkeästi lääketieteellisin tutkimuksin osoitettu vaara.
Löyly sopii odottavalle
Sauna kuumuus on aiheuttanut ulkomailla myös muita epäilyksiä. 1970-luvulla esitettiin kysymys, aiheuttaako sauna kehityshäiriöitä. Vakavan ja harvinaisen kehitysvaurion, jossa lapset syntyvät ilman aivoja, riskin epäiltiin lisääntyvän saunoessa. Viidellä tutkituista äideistä oli ollut kuumetta ja kaksi heistä oli käynyt saunassa. Lisäksi viitattiin tutkimustulokseen, jossa todettiin raskaana olevilla koe-eläimillä lämpötilaa nostettaessa keskushermoston kehityshäiriöiden vaara lisääntyvän.
Myöhemmin myös amerikkalaisessa n. 23000 henkilön tutkimuksessa esitettiin sama asia, mutta tuloksia tarkemmin analysoitaessa, havaintojen todettiin mahtuvan virhemarginaaliin.
Jälleen suomalaiset ryhtyivät tutkimaan edellä mainittua asiaa, mutta mitään eroja ei havaittu verrokkiaineistoon.
Suomalainen konsensus on, että raskaudenaikaiseen saunomiseen ei liity vaaroja. Se keskushermostohäiriö, jota edellä mainituissa tutkimuksessa kuvattiin, on Suomessa harvinainen ja Suomessa kuitenkin lähes kaikki raskaana olevat naiset saunovat ja ovat saunoneet koko ajan.
Astma helpottuu
Estääkö sauna flunssan syntyä? On olemassa yksi tieteellinen tutkimustulos Itävallasta, jossa sauna vähentäisi flunssaa jopa 30%. Tutkimuksessa on kuitenkin heikkouksia. Eikä ole tiedossa biokemiallista mekanismia, mistä tulos johtuisi. Myöskään muita tutkimustuloksia ei ole asiasta.
Sauna helpottaa astmaatikkojen tilannetta laajentamalla keuhkoputkia, mutta koivuallergikkojen ei pidä käyttää koivuvihtaa. Reumapotilailta saadun kokemuksen mukaan, kivut voivat vähentyä saunailtana, mutta seuraavana päivänä ne voivat jopa lisääntyä.
Verenpaine alenee
Viimeaikaisista tutkimuksista mielenkiintoisimpia ovat Etelä-Japanissa tehdyt saunaa ja sydäntä koskevia laajoja tutkimuksia sydämen vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla. Saunoessa sydämen verivirtausvastus pieneni ja sydämen pumppausteho parani, verenpaine aleni ja sydämen koko pieneni. Olo helpottui eli sydän oli paremmassa kunnossa.
Johtopäätöksenä voisi esittää että, sauna rasittaa verenkiertoelimiä yhtä paljon kuin reipas kävely. Jos sydänpotilas pystyy hengästymättä kävelemään, niin hän pystyy myös saunomaan turvallisesti.
Sauna ja sydän- ja verisuonitaudit
Katriina Kukkonen-Harjulan, LKT, dos. vanhempi tutkija, UKK-instituutti, Kansainvälisessä Saunakongressissa 2006 pitämän luennon pohjalta.
Hormonit ja lääkkeet
Saunominen aiheuttaa terveiden henkilöiden hormonien eritykseen lyhytaikaisia muutoksia (Hannuksela ja Ellahham 2001), joiden tarkoituksena on säilyttää elimistön tasapaino. Muutoksista osa on samanlaisia kuin muissa stressitilanteissa, mutta osa on saunalle tyypillisiä. Erityisesti kasvuhormonin ja prolaktiinin pitoisuudet suurenevat verenkierrossa. Saunominen voi aiheuttaa mielihyvän tai epämiellyttäviä tuntemuksista. Saunaan tottuminen vähentää edellä kuvattuja vaikutuksia. Verenkierron hormonipitoisuuksien muutokset palautuvat lähtötasolle yleensä parissa tunnissa saunomisen jälkeen.
Vertailevia tutkimuksia erilaisten saunomistapojen vaikutuksista sekä terveillä että sairailla on vähän. Omassa tutkimuksessamme (Kukkonen-Harjula ym. 1989) terveet nuoret miehet viipyivät kohtalaisen kuumassa (80 ºC) tai kuumassa (100 ºC) saunassa ilman löylyttelyä niin kauan, kuin subjektiivisesti olo tuntui miellyttävältä. Verenkierrossa ja hormonierityksessä tapahtui muutoksia, jotka olivat kuitenkin vähäisempiä kuin uuvuksiin asti jatkuneessa löylyttelysaunomisessa (80 ºC).
Mikä sitten on mahdollisesti eri hormonien mahdollinen yhteys saunomiseen usein liittyvään rentoutumiseen ja hyvinvoinnin tunteeseen on toistaiseksi jäänyt epäselväksi. Yhtenä mahdollisena on pidetty välittäjäainetta, jolla on todettu olevan (ilman saunomista) yhteyttä stressin ja ahdistuneisuuden vähenemiseen, kipukynnyksen suurenemiseen sekä kasvun ja kudosparanemisen edistämiseen. Millä voisi selittää saunomisen psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia, mutta saunomisen mahdollisesti aiheuttamista hormonipitoisuuksien muutoksista verenkierrossa ei ole tutkimustietoa.
Lääkkeet
Samanaikainen saunominen ja lääkkeiden käyttö voi teoreettisesti aiheuttaa ongelmia, koska saunominen kiihdyttää verenkiertoa ja toisaalta hikoilu vaikuttaa elimistön nestetasapainoon. Näiden ilmiöiden takia lääkkeiden imeytyminen, jakautuminen elimistön eri osiin, aineenvaihdunta ja erittyminen voi muuttua saunoessa ja siten lääkkeiden vaikutus elimistössä voi muuttua. Saunomisen vaikutuksista lääkkeiden tehoon on vähän tutkimuksia, joista suurin osa on tehty terveillä vapaaehtoisilla. Kattavimmin aihetta on käsitelty Vanakosken väitöskirjatutkimuksessa (Vanakoski 1996) sekä Vanakosken ja Seppälän katsauksissa (1996, 1998).
Yleisimmin saunoessa käytettyjä lääkkeitä ovat erilaiset sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien lääkkeet. Kohtuullinen saunominen ei yleensä kuormita liikaa verenkiertoelimistöä, kun sepelvaltimotauti (Luurila 1992), kohonnut verenpaine ja sydämen vajaatoiminta eivät ole vaikea-asteisia ja ovat hyvässä hoitotasapainossa. Beetasalpaajat vähentävät sydämen sykettä sekä levossa että fyysisessä kuormituksessa ja myös saunoessa (Luurila ym. 1989). Ne laskevat verenpainetta erityisesti saunomisen jälkeen, mikä voi joskus johtaa huimaukseen. Tällöin voi olla on aiheellista välttää beetasalpaajien käyttöä muutamaan tuntiin ennen saunomista. Uudemmat eri mekanismeilla vaikuttavat sydän- ja verenpainelääkkeet eivät ilmeisesti aiheuta tämäntyyppisiä ongelmia saunoessa. Monet suomalaiset sydänpotilaat ovat todenneet saunomisen nitronkaltaisen vaikutuksen: saunan lämpö laajentaa verisuonia, ja siksi nitrolääkitystä ei yleensä tarvitse ottaakaan ennen saunaa.
Lääkelaastari kannattaa ottaa pois ennen saunomista sen irtoamisriskin vuoksi, koska sen pysyminen iholla voi vaikeutua hikoilun, suihkun tai uimisen takia. Saunomisen jälkeen tulee varmistua, että laastari kiinnittyy kunnolla uudelleen iholle, mutta esimerkiksi raskauden ehkäisyyn käytettävä estrogeenilaastari ei ole aiheuttanut ongelmia (Zacur ym. 2002). Raskauden ehkäisyyn käytettävät laastarimuotoiset hormonivalmisteet vapauttavat vaikuttavaa lääkeainetta hitaasti, joten saunominen ei sitä häiritse. Toisaalta vaihdevuosioireisiin käytettävissä laastareissa estrogeenin terapeuttinen vaikutusalue on laaja, joten laastarin pitäminen paikallaan myös saunoessa on turvallista. Matkapahoinvointiin käytettävän laastarimuotoisen lääkkeen tehosta saunomisen yhteydessä ei ole näyttöä. Lisäksi matkailija käyttävät sitä myös usein kuumassa ilmastossa. (Kukkonen-Harjula ym. 1994).
Käytännössä saunominen siis harvoin aiheuttaa lääkehoitoon liittyviä ongelmia. Syynä on ilmeisesti se, että saunominen on kuitenkin lyhytaikainen altistus ja elimistön muutokset palautuvat ennalleen viimeistään muutaman tunnin kuluttua saunomisen päättymisestä. Mahdolliset haitalliset yhteisvaikutukset ilmenevät vain erikoistilanteissa (esim. ihon kautta annettu lääkitys tai lääkkeet, jotka kiihdyttävät sympaattista hermostoa). Toistaiseksi ei ole tutkimustietoa saunomisen mahdollisista haitallisista vaikutuksista neuroleptejä tai masennuslääkkeitä käyttävillä henkilöillä. Kyseiset lääkkeet voivat vaikuttaa lämmönsäätelyyn ja autonomisen hermoston toimintaan. Teoreettisesti mielenkiintoista olisi myös tutkia saunomisen vaikutusta astman hoidossa käytettäviin lääkeaineisiin.
Sivun tekstit on koonnut Raili Vihavainen.